Heippa ihana lukijani!
Tänään, kauniina aurinkoisena pääsiäislauantaina kävimme ulkoilemassa koronan vuoksi vähemmän ruuhkaisessa maastossa täällä Särkisalon saarilla. Paikka on Särkisalon pääsaaren Isoluodon toisessa päässä sijaitsevan Vähämaan rannassa aivan Kemiönsaarta vastapäätä.
Olen ryhtynyt uudelleen julkaisemaan vanhan näe ja koe -sivustoni luonto- ja nähtävyys kohteita, sillä nyt kun koronan vuoksi kaikki matkat ovat pannassa, ovat ihmiset sankoin joukoin tunnetuilla luontopoluilla viettämässä vapaa-aikaansa! Minulla taas sivustollani oli kymmeniä ellei jopa satoja ulkoilukohteita, jotka eivät ole niin tunnettuja ja päätin uudelleen julkaista ne tänne koti saaressa -blogiini, koska ajanpuutteen vuoksi en pysty näe ja koe -sivustoa enää ylläpitämään 🙂
Mutta Lesniemeen siis! Vähämaa on joskus aikoinaan ollut oma erillinen saarensa, mutta nyt se on kasvanut erään matalikon kautta merenpinnan laskiessa yhteen Isoluodon kanssa. Ennen muinoin Isoluodolta Vähämaalle on saatettu kulkea juuri tuon matalikon yli veneillä ja ylityspaikkaa on saatettu kutsua Foreksi (se on muinaisruotsia ja tarkoittaa ylityspaikkaa, siitä saattaa juontaa myös nimi läheiselle kylälle Före, Förby. Lähde: Särkisalon pitäjän historia).
Lesniemi Vähämaankaula on valtakunnallisesti arvokas kallioalue. Meren
rannalla sijaitseva laaja kallioniemi koostuu erillisistä kallioselänteistä. Se on geologisesti ja biologisesti hyvin merkittävä. Geologisesti edustavin osa on länsireunan jyrkänteinen silokallioselänne, jolta avautuu myös hienoja
merinäköaloja. Biologista monipuolisuutta alueelle tuo kalkkikiven rehevöittävä vaikutus. Vähämaankaulan vanhat kalkkikivikuopat ja Leisniemen pohjoisrannan kalkkiselänne ovat hyvin edustavaa monilajisten ketojen ja niittyjen myötä. Uhanalaista lajistoatavataan. Alue on myös maisemallisesti merkittävä. Lähde.
Lesniemelle pääsee kun jatkaa Vähämaantietä vähän yli puoliväliin niemeä ja etsii tien oikealle erkanevan maastopolun. Auton jätimme polun alkuun odottamaan ja jatkoimme matkaa jalan. Polku on alkupäästä aivan helppo kulkuinen, mutta hankaloituu hieman loppua kohden. Paikka ei ehkä sovellu hankalasti liikkuville loppupään lievän ryteikköisyytensä vuoksi.
Polun päässä näimme kiviröykkiön, joka muistutti hieman romahtanutta Ryssänuunia. Tällaista ei kuitenkaan näy museoviraston rekisterissä, joten se saattaa olla myös jokin muu kivilatomus:
Nyt, huhtikuun 11. päivä poluilla kukki rykelmittäin kaunista imikkää, joka:
kukkii varhain keväällä multavissa lehdoissa kilpaa sini- ja valkovuokon kanssa. Juuri avautuneet kukat ovat vaaleanpunaisia, muuttuvat sitten sinipunaisiksi ja lopulta miltei sinisiksi. Kukan väriaine, eräs antosyaniini, toimii kuin lakmuspaperi ja vaihtaa väriään solunesteen muuttuessa happamesta emäksiseksi solujen vanhetessa.
Polulla näkyi myös kevätkynsimöä, joka on nopea kukinnassaan eikä tarvitse pölyttäjiä lisääntyäkseen!
Kukinta alkaa heti kasvupaikkojen paljastuttua lumen alta, huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Laji kasvaa kaikkein laihimmillakin kedoilla, joilta sulamisvesien kosteus haihtuu olemattomiin parissa viikossa. Kasvin elämänkierto on yhtä nopea: jo toukokuun lopulla sen siemenet ovat kypsiä ja vihreät osat kulottuneet. Kevätkynsimön kiivastahtisessa ja lyhyessä elämässä ei siementuotantoa voi jättää pölyttäjien varaan, vaan kasvi on itsepölytteinen ja ehkä juuri siksi hyvin monimuotoinen.
Polun jälkeen rannalle piti kävellä lievän ryteikön lävitse ja rannassa meitä ensinnä tervehti muutama todella vanha ja jyhkeä puu! Nämä jylhät ja koukeroiset vanhukset vetävät lähes vertoja kuuluisalle Paavolan tammellekin! Tässä olisi puunhalajille kunnon halattavat, jotka lienevät mieluummin sata, kuin kymmeniä vuosia vanhoja!
Rantaa kohden saavuttaessa luonto alkoi muistuttamaan enemmän ja enemmän lehtometsää, josta kaunis pieni kallio työntyi kohti Kemiönsaarta. Tässä oli hyvä tutkiskella paikan harvinaislaatuista kallion pintaa, sillä se oli uurteinen kuin mummon poski!
Kallion pinta oli varsin erikoista ja kaunista. Sen syvät uurrokset lienevät syntyneet jääkauden kulutamana? Kallio oli uurteista koko niemen alueelta, joten jos mielit nähdä tällaista upea kalliota isolla alalla, niin suosittelen retkeä tänne 🙂
Lesniemen-Vähämaankaulan alue on biologisesti hyvin
monipuolinen. Alue edustaa luontotyyppinä kasvipeitteisiä kalkkikallioita ja on biologisesti sekä geologisesti edustava.
Valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista kallioilla kasvavat kalliorikko,
seinäraunioinen, luutasammal, vuorimunkki ja pohjannoidanlukko. Lähes koko alue on luokiteltu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaaksi kallioalueeksi. Lähde.
Myös ranta- ja merinäkymät olivat paikalta todella kauniit ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, kuin muutaman valokuvan ja evästämisen ajan 🙂
Muistathan aina eväsretkelle lähtiessäsi ottaa pussin mukaan roskia varten, ja tietenkin varoa uhanalaisia kasveja ja eläimiä <3
Sijainti: Vähämaantie 227 (Särkisalo) paikkeilla, alla olevassa karttaselaimessa tuo katkoviivoin osoitettu polku johtaa lähes perille asti.
