Kun päässä ei enää liiku mitään – sosiaalisesti rajoittuneen arki

Moikka moi ihana lukijani.

Tässä istun toimiston koneella ja kuuntelen Spotifystä jotain ihan randomia. Olen istunut tässä ja tuijottanut tietokoneen näyttöä varmaan jo tunnin vailla minkäänlaista ajatuksen juoksua päässäni. Tosiasiassa minun piti aloittaa tämän bloggauksen kirjoittaminen jo päiviä sitten, mutta palautuminen rankasta viime viikosta on vienyt kauemmin kuin osasin odottaa.

Päivätkin ovat menneet sekaisin mielessäni. En muista minä päivänä Me Naiset teki puhelinhaastattelun, enkä sitä minä päivänä Kotivinkki kävi täällä minua haastattelemassa?

Vanhojen asioiden muistelu tuntuu kerta toisensa jälkeen vaikeammalta ja vaikeammalta. On asioita, jotka ovat jo arkielämässäni muististani haalenneet, mutta toisinaan joku haluaa niistä kirjoittaa ja silloin joudun palaamaan niihin kivuliaisiin valintoihin, joita olen joskus entisessä elämässäni tehnyt.

Tälläkään kertaa en selvinnyt haastettalusta itkemättä ja haastattelusta oli lähtö suoraan seuraavaan tärkeään tapaamiseen; ostamaan liikehuoneistoa. Sekin meni aika sumussa. Muistan tarkistaneeni useaan useaan otteeseen myyjän tilinumeroa, ettei maksuni vaan mene väärään paikkaan. Muistan olleeni epävarma, onnistuuko maksu varmasti, ettei vahingossa vaan ole mennyt tilille jokin nostoraja päälle tai satu jotain muuta odottamatonta! Tällaiset epävarmuuden tunteet ovat itselleni tuttuja. Tarkistan joka kerta kaupassakin ennen kassalle menoa, että tilillä varmasti on rahaa. Kaipa se tilin positiivinen saldo on edelleen minulle niin uusi asia, että se täytyy pakonomaisesti tarkistaa ennen jokaista ostoa. Ettei asia vain olekaan vaikkapa unta!

Viime viikko oli äärimmäisen raskas. Niin raskas etten ole jaksanut palata nuorimmaiseni luokanvalvojan viestiin jostakin koulutapaamisesta, enkä ole jaksanut aloittaa mitään minulle osoitettua hommaa. Edes saippuan valmistukseen en pystynyt tänään keskittymään. Se sentään useimmiten toimii myös terapiana vaikeiden asioiden vastapainoksi. Enkä ole edes pystynyt aloittamaan blogikirjoitusta, joka on ollut mielessäni jo päiviä.

Nytkin kirjoittaminen vie aikaa. Tuijotan ruutua sumuisin ajatuksin. Mistä kirjoittaisin? Tämä on niin tuttua ja arkipäiväisitä minulle. Se, että autolla asioille mennessä kaasujalka painuu alemmas, kuin oli tarkoitus tai, että parkkipaikalta lähtiessä lähilukulasit unohtuu silmille ja ihmettelen miksen nää ajaa? Ajatukset harhailevat enkä ole paikalla siinä hetkessä missä pitäisi.

Sumuiset ajatukset. Sellaista arkeni on aina useimpien sosiaalisten kohtaamisten jäljiltä. Nytkin ajatus on niin jumissa, että paras lopettaa kirjoittaminen, koska en saa ajatuksiani nyt ulos näppäimille.

MAINOS: "Tyttären akne katosi lähes kokonaan parin viikon käytön jälkeen."

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle! MAINOS PÄÄTTYY

Share:

Facebook
Twitter
Pinterest
LinkedIn
Johanna

Tervetuloa tutustumaan blogiini – elämäni ja intohimoni peilikuvaan. Olen Johanna, 48-vuotias yrittäjä, jonka sydän sykkii vahvasti eteläisen Suomen saariston kauneudelle. Elämäni polku on kulkenut monen mutkan kautta, sisältäen pitkäaikaisen masennuksen, ADHD:n ja sosiaalisten tilanteiden pelon haasteet. Nämä kokemukset ovat muokanneet minua, mutta myös opettaneet arvostamaan pieniä hetkiä ja luonnon rauhaa ympärilläni.

Valokuvaus on intohimoni, jonka kautta vangitsen hetkiä ja maisemia, jotka puhuttelevat syvältä sielustani. Historia kiehtoo minua loputtomasti, tarjoten ikkunan menneisiin aikoihin ja tarinoihin, jotka elävät yhä meissä. Perheenäitinä pyrin välittämään tämän saman arvostuksen ja uteliaisuuden lapsilleni, opettaen heille luonnon ja historiamme kunnioitusta.

Kun voimani sallivat, rakastan puuhata puutarhassamme, jossa kasvien hoito tuo sekä mielenrauhaa että konkreettista satoa. Veneily on toinen pakopaikkani; se tarjoaa vapauden tunteen ja yhteyden veteen, joka on aina ollut minulle tärkeä elementti.

Blogissani jaan kokemuksiani, ajatuksiani ja seikkailujani, jotka peilaavat elämääni saaristossa. Toivon, että tarinani inspiroivat sinua löytämään oman polkusi ja rohkaisevat kohtaamaan elämän tuomat haasteet pää pystyssä. Tule mukaan matkalleni – tutkimaan, oppimaan ja kasvamaan yhdessä.

Tee sähköpostitilaus blogiin

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset blogin uusista artikkeleista.

Liity 1 808 tilaajien joukkoon

Seuraa Somessa!

Bloglist Me
"Ei ruusufinnejä, ei kutisevaa ihoa, ei aknea, hyvästi kaikki iho ongelmat. Ja mikä parasta, voin jopa syödä vähän suklaatia, jos ihoni reagoi, tämä saippua kyllä pelastaa!"

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle!
"Tyttären akne katosi lähes kokonaan parin viikon käytön jälkeen."

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle!
ETSITKÖ MAJOITUSTA, JOKA TARJOAA YLELLISYYTTÄ JA MUKAVUUTTA LÄHELLÄ MATHILDEDALIA, TEIJOA TAI BROMARVIA VAI KENTIES SELKÄMEREN PUHTAIDEN VESIEN ÄÄRELTÄ?

UPEAT VILLAMME KUTSUVAT SINUT RENTOUTUMAAN, TARJOTEN MODERNIN VARUSTELUN, HIENOSTUNEEN LUKSUKSEN JA LAADUKKAAN MAJOITTUMISEN YHDESSÄ PAKETISSA!

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle!
On Key

Related Posts

Tali-ihottuma päänahassa ja kulmakarvoissa sekä miten sain taliköhnän pois

Tali-ihottuma päänahassa ja kulmakarvoissa sekä miten sain taliköhnän pois

Itse olen saanut kulmakarvojeni alueen taliköhnän rauhoittumaan sivelemällä Saaren Taika Keramidi boosteria ihonhoitorutiinissani erityisesti tali-ihottuman vaivaamille alueille, eikä taliköhnää ole enää ilmaantunut.

Alkavan kevään sisustusjuttuja merenrantahuvilassa ja huonetuoksu, joka kestää vuosia

Kenet muun kevät villitsee aina uusiin sisustusideoihin? Takan center pieceksi asetin maailman pitkään kestävimmän huonetuoksun, eli Saaren Taika Decor huonetuoksun, jotka itsellänikin kestää kaikki reippaasti yli vuoden, mutta nyt saatiin eräältä asiakkaalta juuri palautetta, että hänellä on Saaren Taika huonetuoksu kestänyt jo yli 2 vuotta!

Tyrähän se siellä ja melkein near death experience

Tyrähän se siellä ja melkein near death experience

Mulla on ollut kuulemma haasteita heräämisessä nukutuksesta ja koska yleiskuntoni on laskenut todella paljon edellisen leikkauksen jälkeen ja painoakin on tullut, olen tiedostanut koko ajan, että tyrät ei saa enää revetä, että seuraavasta leikkauksesta en enää selviä.