Kun menetin hermoni ja huusin asiakkaalle puhelimessa!

Kun menetin hermoni ja huusin asiakkaalle puhelimessa!

Tervehdys lukijani!

Kamelin selkä katkesi tänään ja pakenin hermolomalle mökillemme.

Kaikki alkoi kumuloitumaan oikeastaan jo reilu 2 viikkoa sitten, kun sain päähäni ruveta auton vaihtoon. Silloinen tyylikäs Land Rover Discovery Sporttimme, kun ei tainnut olla ihan Pohjoisen pakkasiin valmistettu ja ekojen kovempien pakkasten alkaessa alkoi LantaRooverissa vilkkua vikavalo.

Olin ikävöinyt Volvo XC60:sen luksuksekasta ajomukavuutta sekä ”kaikkien lisätilpehöörien” täydellistä toimivuutta, kuten adaptiivisen vakionopeudensäätimen ja kääntyvien kaarrevalojen, sillä vaihdettuamme vuoden 2014 Volvomme tuliterään Peugeot 5008:n tuossa n. vuosi sitten, tajusin, että vanhempikin Volvo on toimivampi kuin kasa uusia ”halpiksia”. Pösö vaihtuikin alkutalvella sitten tuohon Lantakasaan, sillä Pösö ei kestänyt edes parin pakkasasteen kylmyyttä, kun vakkarit sun muut alkoivat vihoitella!

Lantiksen olisi luullut olevan laadukkaampi, mutta siitä uupuneet ”herkut” kuten adaptiivinen vakkari, sähköinen takaluukku, jne. olivat painaneet tunnelmaa jo alaspäin ennen, kuin pakkasen kiristyttyä eräs vikavalo syttyi. Vaikka se olikin helppo fiksaus, oli mittamme täynnä ja koska olimme tottuneet Volvon laatuun ja ajomukavuuteen, oli aika katsoa seuraavaa Volvoa.

Kun olet kerran kokenut ”kaikkien herkkujen” olemassaolon, et halua enää olla ilman. Niinpä lisävarustelistamme oli pitkä kuin nälkävuosi ja kun lopulta löysimme sellaisen, jolla oli riittävän vähän ajettu (alle 50t) ja kaikki vaaditut lisukkeet, olimme kirjaimellisesti myytyjä. Ei muuta, kun nokka kohti Keskusautohallia Turkuun ja kauppaa hieromaan!

MAINOS: Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle

MAINOS PÄÄTTYY

Hetki sitten Ruotsista tuotu kaunotar odotti meitä kiiltävänä ja suloisena. Lisävarusteisiin ”kaiken normaalin” lisäksi kuului panoraamakatto, josta aukeaa kattoluukku erikseen, sisätilan väriävaihtavat tunnelmavalot, napista kääntyvät takapenkit ja napista ilmestyvä vetokoukku 😀 Tämä se on, meidän uusi ihana rakas!

Se oli vielä tammikuun puolta, kun kaupat tehtiin ja Trafilla oli menossa silloin joku isompi uudistus, jonka vuoksi tuontiautoja ei saanut rekisteröityä heti. Uudistuksen piti olla kunnossa helmikuun vaihteessa ja saimme auton mukaamme heti, sillä tulisimme vain tekemään rekisteröinnin Turkuun, kun Trafin sivut aukenisivat uudestaan!

Eihän se niin mennyt! Trafilla tietty ongelmat jatkuivat ja ajoimme Turkuun kerran jos toisenkin. Kolmannella yrityksellä sitten autokauppias ystävällisesti ajoi meille Särkisaloon tuomaan kilpiä, kun Trafi vihdoin oli saanut uudistuksen tuomat hikkansa kuntoon.

Onnellista ajoa kesti kuitenkin vain muutama päivä, kun erään kerran olin (ekaa kertaa tämän auton ratissa muuten) poikani kanssa ostoksilla Salossa ja tämä automobiili päätti sammua kesken parkkiruudusta peruuttamisen lähes keskelle Tokmannin risteystä. Eikä lähtenyt enää käyntiin millään. Paniikki siinä alkoi iskeä varsinkin, kun auto ei antanut laittaa vapaalle, että olisimme voineet työntää takaisin ruutuun vaikka.

No. Ihmiset siinä parhaaseen shoppailuaikaan koittivat päästä ohitsemme parkkikselle ja tuijottivat tottakai, että mitä nää urvelot tässä keskellä tietä seisoo autonsa kanssa. Muutama tuli kyselemäänkin, että tarvitaanko apuja ja mikä vaivaa jne. Itseäni tollaiset tuijottajat ja kyselijät ahdistavat ihan mielettömästi, ja koitin siinä pysyä poikani edessä coolina, ettei hän näkisi miten käteni tärisivät ja itku meinasi pillahtaa.

Meillä, kun on vain yksi auto, niin miehestäkään kotona ei ollut asiaan apua. Isäni onneksi pääsi paikalle ja sillä välin, kun hän oli matkalla, painoin mieheni neuvosta Volvo On Call -nappia autossa. Ystävällinen nainen alkoi avustamaan meitä ja kysyi ekana tietty tietoja autosta. No enhän siinä paniikissa edes muistanut minkä vuotinen auto oli ja paniikki kasvoi entisestään. Nykyautoissahan ei ole papereitakaan enää, että olisi voinut hankalokerosta asian tarkistaa.

No, ei hätiä mitään. Volvo On Call -palveluun kuuluu ilmainen hinaus, joten eikun sellaista suunnittelemaan sitten. Että ”mikä on autonne rekkari”, kysyi nainen. Kerroin rekkarin ja nainen näkikin, että kyseessä on tuontiauto, eli ei kuulukaan hinausta. No ei se mitään, meillä on kaikki mahdolliset vakuutukset, niihin varmaan kuuluu hinaus? Nainen tarkistaa. ”Näkyy, että teidän vakuutushtiönne on If, mutta ei teillä näy olevan voimassa mitään vakuutuksia?”

Paniikki kasvaa ja itku pyrkii väkisin tärisyttämään äänen ja kastelemaan silmät. Kerään kaiken itsestäni pitääkseni itseni koossa ja kerron, että olemme vasta ostaneet auton, että ehkä vakuutus ei vain vielä näy? Olen kuitenkin varma, että vakuutuksemme kattaa hinauksen, joten nainen hälyyttää hinurin meille paikalle.

MAINOS: Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle

MAINOS PÄÄTTYY

Sillä välin isäni tulee ja saamme ostoksemme hänen autoonsa. Hinuri saapuu ja vie auton Salon Keskusautohalliin korjattavaksi. En edes lähde kertomaan miten hankalaa oli saada Hertzin vara-auto alle, joten hyppään suoraan seuraavaan kohtaan , eli vakuutus korvaa vara-auton vain viideksi vuorokaudeksi ja vara-auto oli pikkuinen kinneri, jolla emme saaneet yrityksemme kuljetuksia hoidettua.

Onneksi Keskusautohalli Turku oli niin ystävällinen, että saimme pian käyttöömme veloituksetta samanlaisen Volvon, kuin minkä ostimme ja nyt saamme siis ajella sillä, kunnes omamme tulee kuntoon. Tämä taas vaati reissua Turkuun ja ihmisten näkemistä, ja sitä ennen toki soittelua Hertziin, Keskusautohalliin, korjaamolle, vakuutusyhtiöön jne.

Puhelut ahdistavat minua melkein enemmän kuin ihmisten kasvokkainen näkeminen, joten tuo viikko- kaksi tämän uuden Volvon takia on ollut vähänaikaisen elämäni karmeinta aikaa, huoh. Samaan aikaan on ollut kaikille päiville muitakin ihmistapaamisia. On ollut palaveria työn puolesta, on ollut menoa sinne ja tänne ja tonne niin paljon, että tunsin jo viikko sitten ensimmäisen kerran tunteen, että pian en kestä enempää.

Tänään se sitten lopulta tuli, kun erään liike-elämään liittyvän tapaamisen jälkeen olin väsähtänyt ja kirjoitin toimitusjohtajallemme (tyttärelleni), että otan pari päivää sairaslomaa. Heti lähetä näppäintä painettuani sain puhelun, joka katkaisi kamelin selän. Sain puhelimiessa tuntemattomalta ihmiseltä syyttä suotta haukkuja, huutamista ja kiroilua, enkä saanut omaa kantaani asiaan sanottua hänen huutonsa seassa lainkaan. Sitten menetin hermoni, huusin takaisin ja löin luurin kiinni.

Nyt pidän pari päivää hermolomaa täällä mökillä ja olen ikionnellinen, että elämäntilanteeni mahdollistaa tämmöisen rauhan tyyssijan, jossa huolet ei paina ja meri katsoo minua melkein joka ikkunasta takaisin <3

Takka ensimmäisenä päälle ja heti tuntui, kuin huolet kaikkoaisivat savuna ilmaan <3 Mökillä rauha valtaa mielen vaikka täällä toisinaan tehdään ihan töitäkin. Maisema ja rauha ympärillä tekee työstäkin rauhaisaa ja rentouttavaa.

Samalla pääsin vihdoin ihastelemaan millaiset taannoin tilaamani Pentikin Kallio -sarjan astiat on, jotka tänne hommasin houkuttelevaan mainokseen langenneena ja kauniithan ne ovat. Sopivat tänne kuin nenä päähän!

Koronan aiheuttaman matkustusinnon lakastumisen vuoksi päätin myös teettää kahdesta ihanasta lomamuistostamme valokuvataulut ja saimme nekin nyt tuotua tänne samalla. Porto Santo, yksi unelmieni paikka varmaan nyt ja aina!

Kiitos, että luit!



Vastaa