Kilttiä ihmistä on niin helppo käyttää hyväkseen.

Kilttiä ihmistä on niin helppo käyttää hyväkseen.

Tervehdys arvoisa lukijani!

Sydäntalvi alkaa vissiin olla käsillä? Ainakin säätiedotuksissa on luvattu muutama päivä sitten sataneen lumipeitteen pysyvän nyt meitä ilahduttamassa hiukan pidempään ja pakkasiakin on meille lupailtu. Se on ihan mukavaa. On piristävää katsella ulos kun maa on valkoinen ja kodissa on ihana tunnelma takkaatulen tuodessa lämpöä taloon.

Ajattelin kirjoittaa tänään kuitenkin sellaisesta hiukan surullisemmasta aiheesta, joka mua itseäni on tässä vaivannut lähiaikoina. Nimittäin sellaisesta ilmiöstä/huomiosta, jonka olen pannut merkille eri ihmisissä. On nimittäin sellaisia kilttejä ihmisiä, kuten esim. minä ja mieheni, jotka ovat asioissa hyvin joustavia ja tykkäävät auttaa ihmisiä hädässä. Ja sitten sellasia aika röyhkeitä, jotka käyttävät toisten kiltteyttä hyväkseen kerta toisensa jälkeen, tuntematta pienintäkään pistosta sydämessään.

Meille on sattunut aikojen saatossa kohdalle useita tällaisia ihmisiä, jotka viattomin elkein pyytävät ensin yhtä asiaa, ja sitten toista, ja kolmatta, ja neljättä ja me hölmöläiset olemme suostuneet monen moneen erikoiseen pyyntöön ja toiveeseen. Kun itse aloimme olla jopa pienessä lirissä näiden toiveiden toteuttamisen vuoksi ja nämä pyynnöt jatkuivat ja jatkuivat aloimme pohtimaan, että oliko kyseessä se klassinen juttu, että kilteiltä lypsetään niin kauan kun maitoa heruu?

Itse olen ihmisenä sellainen etten pyydä jos en oikeasti tarvitse, ja silloinkaan en pyydä vieraalta, en koskaan! Jos hätä iskee, on perhe se jolta apua lopulta pyydän, en koskaan ystävä- tai tuttavapiiristä. Enkä koskaan käyttäytyisi kohteliaisuussääntöjä vastaan saamani avun suhteen. Enkä pyytäisi ja kinuisi lisää ja lisää venyttäen sitä ystävällisyyden kuminauhaa katkeamispisteeseen ja sen yli.

Mutta tällaisiakin ihmisiä sattuu joskus kohdalle. Niitä joille hyvät tavat ovat utopistinen juttu satukirjasta ja joilla pokka riittää uskomattomiin asioihin oma hyöty silmissä kiiluen.

Itseni on aina vähän vaikeaa ollut sanoa ei. Tämä luonteen ylitsepursuava pehmeys on johtanut elämässäni enemmän vaikeuksiin kuin hyviin juttuihin. Olen mennyt sinne minne muutkin, vain koska en ole uskaltanut sanoa ei. Viimeisin huono juttu tässä että en osaa pitää puoliani, sattui taannoin kun tilasin muotteja saippuoille 😀 Tämähän on ihan naurettava juttu, mutta en raaskinut sanoa muottisepällä meilissä, että tuo ei ole oikean mallinen muotti. Hyväksyin muotin vikisemättä ja harmittelin jälkeenpäin 🙁

Sellainen minä olen. Lääkärillekään en halua mennä häiritsemään arvon lääkärin tärkeää aikaa omilla vaivaisilla ja mitättömillä ongelmillani. Mieluummin olen menemättä. Ja joskus jos sitten joku saa minut pakotettua lääkäriin niin kerron vain sen vakavimman, jotta pääsen nopeasti pois ja jätän ”mitättömämmät” vaivat omaksi tiedokseni, jotta lääkäri saa ottaa vastaan ”oikeastikin sairaita”, niitä, jotka tarvitsevat sitä aikaa kipeämmin kuin minä!

Tiedän, että tuollainen käytös on aivan typerää. Mutta jos ihminen on luontaaltaan arka ja sosiaalisesti rajoittunut, on sellaisesta kovin vaikeaa lähteä pakottamalla muuttumaan vaikka tiedostaisikin, että tuollainen on suorastaan PERSEESTÄ! Kärsin itse tuosta ihan joka ikinen päivä ja toivon joka päivä sydämessäni, että voisin muuttaa itseäni. Olla rohkeampi. Olla kovempi. Olla sanavalmiimpi ja osata pitää itseni puolia. Mutta ei se vaan onnistu vaikka miten itseäni moitin ja jälkeen päin näitä tapahtumia kiroan!

Toisaalta. Luonteen kiltteydestä on myös varmasti paljon etua? On ehkä sellaista silmää ja sydäntuntumaa toisten ihmisten tunteille mitä itsekkäämmiltä ihmisiltä saattaa puuttua. On avunantamisen halua ja valmiutta enemmän kuin toisten hädälle sokeilla itsekkäämmillä ihmisillä. Näin ainakin haluan ajatella, sillä en halua olla kauttaaltaan hyödytön olento tämän maan päällä 🙁

Samaan syssyyn voisin blogata tuosta ärsyttävästä jutusta, että vähän rikkinäistä vaatetta ei voi muka lahjoittaa köyhälle?! Olen elämässäni ollut noin 20 vuotta niin köyhä, että vähän rikkinäiset vaatteet ois kelvanneet HYVIN! En tiedä kuka on tuomari tuossa asiassa, ne hyvää tahtovat lahjoituksia säännöstelevät ihmiset (joista suurin osa ei ole koskaan köyhyyttä kokeneetkaan??), vai itse köyhät? Epäilen, että monelle RUTIKÖYHÄLLE vähäsen rikkinäinen kelpais ihan hyvin.


Ja toinen asia on toi GROOMING. Se ei ole 2018-vuoden keksintö. Eikä mamujen, vaikka ne (rikollismamut) toivottavasti toivotetaan täältä huitin tuuttiin niin vikkelään etteivät ehdi kissaa sanoa. Mutta kyllä tuon on osannut jo ne keski-iän ylittäneet suomalaisukkelitkin, jotka kaikissa Turun puistoissa vaanivat perjantai-iltaisin teinityttöjä houkutellen niitä millon rahalla, röökillä, alkoholilla tai lämpimällä kämpällä ties mihin asioihin. Missä sillon oli ne kodinturvajoukot, kansanedustajien hätäkokoukset ynnä muut? Olimmeko me 90-luvun teinit jotenkin vähempiarvoisia kun nykyteinit?? Meillä ei ollut niin väliä??

Mutta jätän nuo aiheet odottamaan sitä oikeaa mielentilaa. Nyt haluan nauttia sunnuntaistani ilman enempää sydämen tykyttelyä!

Sellaista pohdintaa siis tänään. Piakkoin valmistaudun uimaan! Eilinen kun meni maatessa. Niin paljon makoilin ja söin, että selkäni on tullut kipeäksi! Toivottavasti uiminen auttaa 🙂



Vastaa


%d bloggaajaa tykkää tästä: