Moikka taas ihana lukijani!

Alkuun kerron viimeaikojen ärsytyksen aiheeni nimittäin en saa lisättyä Kotisaaressa blogia Bloglovin’iin jonkun vanhan uudelleenohjauksen aiheuttaman bugin takia 🙁 Olen ollut heidän helpin kautta yhteydessä asian tiimoilta jo kohta vuoden saamatta apua tai vastausta >:( Juttu harmittaa siksi, että Bloglovin’in kautta blogillani on ollut ihan mukavasti lukijoita.

No. Asiaan en voi vaikuttaa, muuta kuin odottamalla ja jatkamalla yhteydenottopyyntöjä..

Kateus yrittäjiä kohtaan

Mitä mulle kuuluu? Viimeksi kirjoitin miten masennus on jälleen ottanut vallan elämästäni, eikä jännätkään tulevaisuuden asiat oikein tuo iloa eikä valoa arkeen. Tilanne on edelleen sama. En tiedä mistä tämä mielen kurjuus nyt vyöryi päälleni. Luulen, että osasyynä on varmaan ylipainoni ja ulkoilun sekä liikunnan puute. Se on vähän niin kuin pahan kierre, jota ei saa katki.

Kun mieli on maassa, on vaikeaa saada itsestään irti sen vertaa, että lähtisi ulkoilemaan, ja kun on kokoaikainen väsymys, on vaikeaa löytää voimia terveellisemmän ruokavalion noudattamiseen. Elämän mittainen huono-osaisuus näkyy kyllä, vaikken tällä hetkellä huono-osaiseksi lukeudukaan.

MAINOS: Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle

MAINOS PÄÄTTYY

En muista koskaan lapsuudestani, että lautaselleni olisi annosteltu tuoretta salaattia. En muista koskaan, että meillä olisi syöty kasviksia, pakasteherneitä lukuunottamatta. Appelsiineja muistan meillä joskus olleen, mutta mitään muita hedelmiä en juurikaan. Mummolassa tietty omppuja haettiin puista ja porkkanaa maasta, mutta siinä elämäni terveelliset ruoka-aineet sitten olikin lueteltuina.

Kalaakaan en ole koskaan syönyt. Onneksi nyt katsoin Seaspiracy dokkarin enkä enää tunne hitustakaan surua, etten syö kalaa. Enpä olisi voinut kuvitellakaan, että kalansyönnillä on suurempi vaikutus ilmastomuutokseen, kuin millään muulla seikalla. Kalansyönti itseasiassa on myös suurin ongelma merien mikromuoveihin. Että syökää vaan sitä kalaa. Huoh 🙁

Kateus yrittäjiä kohtaan

Mitäs muuta minulle kuuluu? No, ärsyttää myös joitakin yrittäjiä kohtaan osoitettu kateus. Siis menestyneitä yrittäjiä. Olen siis saanut yritykseni sivuille muutamia kommentteja, joista tämä suuntaus on ollut havaittavissa… Eihän kukaan kadehdi niitä yrittäjiä, jotka tekevät 10-15 tuntista työpäivää 7 päivää viikossa ja eivät siltikään saa kunnolla edes laskuja maksettua. Kurjuus, kun on niin kivaa katseltavaa, että jotkut mieluummin näkevät kurjuudessa kaikki voimansa kuluttavia yrittäjiä, kuin menestyviä, niitä joiden ansiosta Suomenkin hyvinvinti pidetään pyörimässä.

Yli 95% kaikista Suomen ansioverotuloista nimittäin tulee heiltä, jotka tienaavat yli 40t € vuodessa. Keitä he sitten ovat? Suurimmaksi osaksi menestyneitä yrittäjiä ja menestyvien yritysten johtoa. Miksi ihmeessä kateus kohdistuu sitten menestyviin? Eikö jotkut ymmärrä, että isoista tienisteistä yli puolet voi mennä veron maksuun, joka taas hyödyttää kaikkia meitä?

Kateus yrittäjiä kohtaan

Kuvitteleeko jotkut tosissaan, että kukaan yrittäjä tekisi 10-15 tuntista päivää, 7 päivää viikossa, vuosikausia ilman lomia vain siksi, että voisi loppuelämänsä elää alle köyhyysrajan? Alle köyhyysrajan nimittäin moni aloittava yrittäjä joutuu elämään vuosia, ennen kuin pääsee nauttimaan menestyksensä hedelmistä! Sillä sitähän yrittäjyys, ainakin ensi alkuun on. Pitkiä päiviä. Voi kuule, niin pitkiä, että sitä ei pakkatyöläinen voi aina edes ymmärtää. Ja läsnäolon puutetta, yrittäjällä kun ei, ainakaan alussa ole lomia, ei vapaapäiviä, ei edes työaikoja, joiden jälkeen voi heittää jalat sohvalle ja kuunnella lasten kuulumiset.

Ajatteleeko joku tosiaan, että kukaan haluaisi riskeerata koko elämänsä, kotinsa, omistuksensa, kaiken, yrityksen lainojen vakuuksiksi, jotta voisi kasvattaa yritystään, investoida tai laajentaa (ja siten tarjota lisää myös työpaikkoja muille), vain siksi, että voisi jatkaa elämistä alle köyhyysrajan? Ajatteleeko jotkut ihan tosissaan, että kukaan haluaisi riskeerata perheensäkin hyvinvoinnin vain siksi, jottei koskaan saisi menestystä ja parempaa toimeentuloa?

Kateus yrittäjiä kohtaan

Oi ei! Yrittäjyys, kun on alussa kaikkea muuta, kuin mainetta ja mammonaa. Kaikkea muuta, kuin vakituisen palkkatyöläisen vaivaton elämän. Yrittäjyys on raskasta työtä kukonlaulusta usein myöhään iltayöhönkin. Stressiä siitä tuleeko tällä viikolla rahaa sen verran, että saa sähkölaskun maksettua ja jos ei tule, niin jatkuvaa aivonystyröiden hieromista, että miten sen rahan nyt tällä viikolla saa aikaan. Palkkatyöläisellä ei moisia ongelmia ole. Työ on esim. klo 8-16 ja sen jälkeen pääsee kotiin. Ei tarvitse stressata mistä rahat sähkölaskuun, koska se yrittäjä siellä työpaikalla hoitaa sen stressaamisen ja rahan tulos toteuttamisen palkkatyöläisen puolesta.

MAINOS: Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle

MAINOS PÄÄTTYY

Ja ennen kuin kukaan kommentoi palkkatyöläisen elämän helppoutta, tai siis, ennen kuin kukaan luulee, että luulen palkkatyöläisen työn olevan helppoa, vaivatonta ja huoletonta niin kerron, että ei ole kauakaan, kun oma mieheni oli palkkatyössä tehtaassa tekemässä kolmea vuoroa pienemmällä palkalla, kuin mitä kaupan myyjät saavat. En suinkaan kuvittele, että palkkatyöläisen elämä olisi pelkkää auvoa. Mutta sen verran helpompaa se on, että useimmilla palkkatyöläisillä työ loppuu työajan päätyttyä. Sen jälkeen alkaa oma elämä ja oman perheen kanssa oleminen. Yrittäjällä tällaista vapaa-aikaa ei useimmiten ole laisinkaan, eikä myöskään varmaa ja säännöllistä toimeentuloa, joilla voisi elämäänsä suunnitella huomista pidemmälle.

Yrittäjä, joka haluaa menestyä, laajentaa, investoida ja kasvaa, saattaa joutua panttaamaan kotinsa, ehkä autokin, yrityksen osakkeet ja kaikenomistamansa omaisuuden lainoille, jolla rahoitetaan suuri tuntematon. Uusi investointi on kuitenkin usein vasta kaukainen haave, unelma, suunnitelma, jonka toteutumisesta tai menestymisestä ei kukaan voi etukäteen tietää varmaksi, kuten esim. meidän tapauksessa uusi liiketila, josta kaavaillaan suurempaa saippuatehdasta.

Entäpä jos uuden liiketilan remontti viivästyy, silloin lainanmaksukin viivästyy ja koti voi lähteä alta. Entäpä jos ei löydykään työntekijöitä sinne, silloin tuotanto viivästyy ja lainan maksukin viivästyy, ja taas koti ja kaikki omaisuus on vaarassa olla menetetty. Mitä jos saippuaa ei ostetakaan enää? Rahaa ei tulekaan siten, kuin on laskettu. Menetämme kodin, yrityksen, kaiken. Luultavasti perheemmekin hajoaa. Enkö ole oikeutettu omalla työlläni ja ideoillani rakentamastani yrityksestä saamaan kunnollista korvausta kaikkia niitä riskejä vastaan, joita olen joutunut ottamaan?

Pitääkö kaikkien yrittäjien sinnitellä alle köyhyysrajan koko elämänsä loppuun, jotta yrittäjyys olisi joidenkin mielestä hyväksyttävää? Vaikuttaa siltä, että joidenkin mielestä yrittäjä ei saa menestyä, tai ainakaan ottaa korvausta yrityksestään, mikäli se menestyy 😀

Menestys tuo hyvää kaikille meille. Sitä ei kannata unohtaa. Suomen hyvinvointivaltion toiminnan kannalta menestyvät yritykset, menestyvät yrittäjät ja kaikki muutkin suurituloiset, ovat tärkeitä, sillä ilman verotuloja meillä ei ole kouluja eikä terveydenhuoltoakaan, vain muutaman mainitakseni. Tietenkin työpaikat on toinen iso asia, mitä saavutetaan lisää, kun yritykset menestyvät ja investoivat uuteen, tuoden meille lisää työpaikkoja. Työpaikat taas tuovat Suomeen lisää hyvinvointia ja lisää veronmaksajia 🙂

Mutta kukapa yrittäjä haluaisi riskeerata kaiken, tehdä pitkiä raskaita päiviä jos koskaan ei olisi mahdollista saada työstään kunnollista korvausta? Kukapa haluaisi investoida uuteen, jos korvaus uudesta riskaabelimmastakin olisi ikuisesti sama, kuin ottamatta yhtään ainuttakaan riskiä?! Ketä kiinnostaisi kuluttaa kaikki vapaa-aikansa työn ääressä, jos korvaus olisi ikuisesti sama kuin runsaalla vapaa-ajalla varustettu elämä? Mieti, ryhtyisitkö itse siihen?

Alkaisitko yrittäjäksi nälkäpalkalla tietäen, että et ehkä koskaan menesty ja jos et nyt ahkeroi, sinulla ei ole kuun alussa tililläsi rahaa maksaa vuokraasi tai asuntolainaasi. Alkaisitko?

No, suurin osa ei alkaisi! Vaan annanpa yhden vinkin yrittäjäkateudesta kärsivälle: Yrittäjyys on vapaaehtoista ja siihen voi ryhtyä aivan jokainen Suomen kamaralla tassutteleva ihminen. Sinä, minä, naapurisi, siskosi, jopa eläkkeellä oleva mummosi! Joten siirrä kateus hetkeksi syrjään, kekkaa idea ja lyö rahoiksi. Ei se sen vaikeampaa ole, ainakaan kateellisten mielestä!

Author

Johanna Amnelin -Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto -Suorittaa parhaillaan luonnonkosmetiikan tuotekehittäjän tutkintoa Johanna on taiteellista sukua sekä äitinsä, että isänsä puolelta ja onkin taiteillut niin kynän, pensselin, kameran kuin tietokoneenkin avulla. Johannan valokuvia on kutsuttu näyttelyihin aina Sveitsiin ja Lontooseen saakka, lisäksi amerikkalaisen countrytähden Waylon Jennigsin tyttärenpoika, Struggle Jennings on käyttänyt Johannan kuvia usein blogeissaan. Koulutukseltaan hän on tuotekehittäjä, mutta ammatiltaan taivaanrannan maalari CV

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: