I make my own luck – Olen oman onneni seppä

I make my own luck – Olen oman onneni seppä

Tervehdys arvoisa lukijani! Miten saapuva lumikaaos etenee siellä missä sinä asut tai olet tällä hetkellä? Täällä lumihiutaleet tippuu hiljaksiin eikä yöllisestä myrskytuulesta ole enää jäljellä kuin pieni henkäys. Ulkona näyttää todella seesteiseltä ja kauniilta.

Laitoin jo aamulla pesään tulet ja nyt odottelen viimeisten klapien palamista loppuun. Pyykkikone hurisee kellarissa ja koirat kuorsaa pedeillään.

Aamulla tein vajaan 2km lenkin ostalampun valossa, saatoin poikaa vähän matkaa koulubussille ja kävin rannassa katsomassa jäätilannetta. Saari oli pilkkopimeänä, vain talojen pihoilla loistaneet koristevalot paljastivat, että saari on asuttu.  Merikin oli hiljainen, koska ranta oli jo jäässä.

Rakastan merta. Sen rauhoittavia aaltoja on ihanaa katsella ja kuunnella. Kunpa talomme olisi aivan rannassa! Haaveilenkin toistuvasti sellaisesta paikasta josta ikkunasta näkisi merelle, eikä vain niin kuin meillä yläkerrasta, että lehdettömien puiden aikaan näkyy pieni pilkahdus merta, vaan niin, että meren voi kuulla ja haistaa kotiin asti ja melkein ovelta saisi laskea veneen vesille 😀

Meri ja aallot ovat niin ihania, että odottelen kesäksi varaamiani majakkamatkoja jopa enemmän kuin pian tulevaa Portugalin matkaa! Varasin meille kesäksi nimittäin kaksi kivaa majakkareissua, toinen on päiväreissu Bengtskäriin ja toinen on yöpyminen sviitissä Kylmäpihlajassa, jossa ylin kerros on kokonaan käytössämme sen ajan <3 Toivon myrskyä tai ukkosta silloin! Olen suuri myrskyfani! Tilasin itselleni sellaisen sääaseman josta voin havainnoida tulevia kuvaussäitä, esim usvakelejä tai myrskykelejä. Erilaisten luonnonilmiöiden kuvaaminen on mielenkiintoista. Linnunrata on aika normaali ilmiö jonka saa kameralle aina jos taivaalla vain ei ole pilviä, salaman olen saanut kameralle vain pari kertaa.

Uskotko sä unelmiin? Mä uskon. Olen lapsesta asti ollut sellainen haaveilija. Taivaanrannanmaalari. Monesti mun haaveeni ovat olleet niin ylitseampuvia ja epärealistisia, että niihin ei ole kukaan muu uskonut kuin minä, mutta tällaisena periksiantamattomana yliromanttisena lapsenmielisenä taiteilijaluonne-haaveilijana olen itse jatkanut haaveilujani ja uskomista uskomattomiin juttuihin, ja olen saavuttanut elämässäni niin paljon enemmän kuin mihin kukaan olisi uskonutkaan!

Olisitko itse uskonut, että takkuavalla koulunkäynnillä ja nipin napin päästötodistuksen saaneella alkavalla nuorisorikollisella olisi ollut mitään muita mahdollisuuksia kuin jatkaa vankila- ja huumekierteessä? Hitaasti oppivana koulujen käynti ei minulle sopinut ja ammattikoulun alkaessa mulla olikin jo autovarkaan ”ammatti” joka veti niin kovin puoleensa, ettei muusta väliä. Vankila tuli tutuksi ekan kerran 17-vuotiaana ja 20-vuotiaana epäkypsänä villinä nuorena aikuisena pyöräytin maailmaan pikkuihmisen juuri toista kertaa linnasta päästyäni. Matkalle aikuisuuteen mahtuu niin paljon uskomattomia tapahtumia, että silloinen sosiaalityöntekijäni olisi halunnut kirjoittaa elämästäni kirjan. Olisipa hän vain tiennyt, että hurjimmat jutut olivat vasta tulossa 😀

Oikeastaan kasvoin aikuiseksi vasta tässä vajaa nelikymppisenä. Jossakin siellä sielun syvimmässä sopukassa on aina elänyt tämä nykyinen herkkä ja silti sitkeä ihminen. Vaikka luovuttamisia on matkanvarrella tullut monen monet kerrat ja elämän meren aallot ovat heitelleet niin seksuaalirikoksen uhriksi, kuin heroiinin käyttäjäksikin, nousi jostakin masennuksen syövereistä valokuvaamisen voimalla vakaasti eteenpäin pyrkivä ihmisraunio joka kokosi itsensä paloista takaisin ehjäksi ja vahvemmaksi kuin koskaan!

Lapsuuden ja nuoruuden luovuttajasta kasvoi periksiantamaton päättäväinen nainen joka oppi kääntämään epäonnen onnekseen ja kerta toisensa jälkeen synnyttämään onnistuneen jutun negatiivisesta ja ikävästä asiasta.

Joku toinen olisi luovuttanut jo rikollisuudelle. Joku toinen viimeistään huumeille. Miksi taistella kurjassa ja köyhässä elämässä, kun huolet voi haihduttaa toisilla keinoilla? Oliko kahden lapsen yksihuoltajana ja vaikeaa masennusta sairastavana helppoa elää? Ei. Ei ollut rahaa aina edes ruokaan saati muuhun. Ihmiset puhuivat ja juorusivat, katsoivat pitkään. Joskus jopa oma lapseni haukkui luuseriksi ja köyhäksi. Vaatteita ei ollut varaa ostaa usein edes kirppareilta ja kuljin tuttavien antamissa vanhoissa lumpuissa. Monet ruokakassit tuli haettua kirkolta tai ruokajonosta ja sossun maksusitoumukset olivat tuttua valuuttaa ruokakaupassa. Helpompaa olisi ollut palata entiseen, turruttaa mieli ja lakata pinnistelemästä.

Onneksi mulla oli lapset ja koirat, sekä kamera. Lapset joutuivat kulkemaan kanssani kuvaamassa ja joskus nuorimmainen oli niin väsynyt, että esikoinen kantoi häntä reppuselässä. Sitkeästi halusin silti kuvata. Aiheet olivat surullisia ja kuvat mustavalkoisia.

Osallistuin useisiin kuvakisoihin ja sijoituin muutamissa. Ystävien kannustuksesta pidin ensimmäisen valokuvanäyttelyni jota seurasi kymmeniä muita näyttelyitä. Kutsuja näyttelyihin on tullut ulkomaille asti samoin sijoituksia kuvakisoissa. Masennus alkoi hiukan raottaa verhoaan maalle muuton jälkeen ja ryhdyin tekemään valokuvistani käyttöesineitä.

Pian mulla olikin verkkokauppa, sitten ostin talon saaresta, matkustelimme, ostin auton ja pian ihan uuden auton. Matka tänne on ollut pitkä ja kivinen. Kivisempi kuin suurin osa osaisi edes kuvitellakaan. Kaltaisiani on tosin monia, moni ystäväpiiristäni on tehnyt saman matkan. Jotkut ystävistäni ovat taas jääneet matkanvarrelle, menneet aikaiseen hautaan tai menettäneet elämänsä päihteille 🙁

Olen itsestäni ylpeä. Olen ylpeä siitä, että olen erilainen. Lapsena suretti, että luokkakaverit kiusasivat ja haukkuivat, ja monesti sain selkääni jossakin ulkona samaa luokkaa käyviltä oppilailta. Myöhemmin sain selkääni samoissa porukoissa liikkuvilta kovemmilta muijilta. Olen kärsinyt paljon, että olen päässyt tänne asti. Toisaalta on hyvä, että olen tällainen hyväuskoinen hömppä, hiukan yksinkertainen ja ajattelematon, sillä jos olisin kovin järkevä ja ajatteleva en olisi uskaltanut ryhtyä moneekaan asiaan, esim. yrittäjäksi, saati valmistamaan tuotteita joita nyt valmistan.

Matka on toden totta ollut pitkä, enkä halua kuulostaa leuhkalta tai ylpeilevältä, mutta jos katson parikin vuotta taaksepäin, on aikaansaamani muutos itselleni suuri ylpeydenaihe <3

Tällaiset ajoneuvot ovat olleet elämässäni ihan arkipäivää vuosikymmenten ajan:

Vuokratalo maalla jossa asuimme oli talvella yläkerrasta lämmityksenkin kanssa vain +11 asteinen, eikä ekana asuinvuotena meille tullut lainkaan juoksevaa juomakelpoista vettä. Sähkölasku puulämmityksen lisäksi oli pahimmillaan talviaikaan 270€ kuukaudessa ja sossusta saikin anoa sähkölaskuihin apua, kun omat rahat eivät moisiin laskuihin riittäneet 🙁

Nyt me asumme lämpimässä talossa, jossa vesi tulee puhtaana ilman ainuttakaan kemikaalia omasta kaivosta. Rantaan, johon meillä on venevalkamaoikeus, on matkaa muutama sata metriä ja lämmityskulut koko talon kahteen kerrokseen on pahimmillaankin vain 100€ kuukaudessa vaikka tulipesiä on käytössä vähemmän ja lämmitettävää tilaa paljon enemmän.

Ajokkikin on vihdoin ja viimein turvallinen ja ehjä <3 Syystäkin olen ylpeä 🙂

Seuraavaksi joku miettii, että kehu nyt itseäsi, kun olet selvästkin vaan löytänyt rikkaan miehen. No en ole 😀 Olen löytänyt köyhän miehen, mutta sitäkin paremman. Mieheni ei koskaan epäile ideoitani tai kykyjäni, ei koskaan ammu alas haaveitani, ei painosta eikä pakota mihinkään mitä en halua, eikä käytöksellään aiheuta pahaa oloa tai mieltä. Hän auttaa yrityksen asioissa, kotitöissä ja kestää mieleni vaihtelut, ideoideni suunnanmuutokset, suunnitelmieni muuttumiset ja kaiken mikä tulee mukana, kun ottaa tällaisen moneen kertaan särkyneen naisen itselleen 😀 Meillä on harmoninen ja sopusointuinen suhde ja täydennämme toisiamme. Hänen vahvuuksiaan on minun heikkoudet ja minun vahvuuksiani on hänen heikkoudet. Emme edes juuri koskaan riitele, korkeintaan olemme eri mieltä ja keskusteltuamme asioista löydämme kompromissin helposti. Tällaisen miehen tukemana on helppoa haaveilla isommin!

Kiitos, että luit. Toivottavasti tarinani voisi olla tukena tai inspiraationa jollekin joka itse painiskelee esim mielenterveysongelmien, työttömyyden, päihteiden tai muiden elämää rajoittavien ongelmien kanssa. Haaveiden avulla voi nousta ylemmäs kuin muut koskaan uskoisikaan, haaveile isosti siis!



Vastaa


%d bloggaajaa tykkää tästä: