Moikka arvoisa lukijani!

Arvaat varmaan jo otsikosta, että koko lomamme ajan meitä lykästänyt huono tuuri sen kun jatkui vielä niinkin loppusuoralla lomaamme, että istuimme jo turvavöissä Norwegianin kyydissä lähtökuopissa, kun Gran Canarian lentokentälle annettiin kokonaisvaltainen liikkumakielto. Siellä ei siis saanut koneet edes rullata mkinnekään suuntaan, eikä siten myöskään nousta eikä laskeutua. Muutama tunti siinä meni odotellessa ja ihmetellessä, kunnes tuli tieto, että koneet pysyvät maassa luultavasti parikin päivää, sillä hiekkamyrskyn sekä myrskytuulien uskotaan jatkuvan ja jopa voimistuvan vielä ainakin huomenna ja mahdollisesti myös ylihuomenna.

Ilma oli aamusta asti ollut utuinen, mutta jossakin kohtaa kentällä huomasin sumun olevan kellertävää ja aloin pohtimaan hiekkamyrskyn mahdollisuuta. Potkurikone Binter olikin keikkunut ja tärissyt uhkaavasti saapuessamme Las Palmasiin mikä viittasi myrskypuuskien mahdollisuuteen. Iltapäivää kohden ilma alkoi sakenemaan kentällä, ollen jo niin sankkaa päästessämme koneesta ulos, että koko lentokenttärakennus oli sumussa sisältäkin! Lentokentän työntekijät kertoivat etteivät olleet koskaan kokeneet vastaavaa ja samaa sanoi taksikuskimme, joka ajoi meidät hotellillemme. Näkemämme taksitkin olivat paksun hiekkapölyn peittämiä ja samaten myöhemmin illalla ravintolan pöydät, jossa söimme! Tunnelma oli kuin Mad Max elokuvista!

Olin ollut ajoissa viisas ja alkanut jo heti etsimään hotellia, kun pääsimme koneesta ja se olikin fiksua, sillä n. puolen tunnin kuluttua Norskin henkilökuntaan kuuluva nainen ilmoitti, että saarella ei riitä majoitusta kuin invalideille ja lapsiperheille. Itse sain varauksen tehtyä Bookingin kautta, mutta vähänpä tiesin, että tällaisessa hätätilanteessa lentoyhtiön asiakkaat pääsevät ohittamaan varauksemme. Niinpä olimme aika tyhjän päällä erään hotellin aulassa kuullessamme, että varauksemme on ohitettu ja, että koko lentokone lastillinen matkustajia sijoitettaisiin hotelliin ennen meitä ja ohi varauksemme!

Saimme kuitenkin armosta pienelle Post-it lappuselle raapustetun vuoronumeron (29), jolla saattaisimme saada huoneen, mikäli hotelliin jäisi yhtään huonetta vapaaksi. Tunti meni taas odotellessa ja katsellessa miten hotellin henkilökunta järjesteli lentomatkustajille huoneita puhelimet kuumana ja työmuurahaisten lailla ees-taas juoksennellen. Lopulta jonossa oli enää kaksi ennen meitä, kun hotellimies huikkasi ohi kiitäessään, että “We might be lucky!” Jes! Toivo ei ole menetetty!

Lopulta eräs virkailija tuli pyytämään passiani ja muutamien minuuttien kuluttua meidät kutsuttiin huoneeseen. Meille oli löytynyt huone, muttei ihan tavallisimmasta päästä. Varaamani perhehuone oli muuttunut presidential sviitiksi, mutta tässä kohtaa olin vain onnellinen, että saimme katon päämme päälle ja pehmeän sängyn jossa nukkua. Olimme näet odotellessamme soittaneet lähes kaikki Las Palmasin hotellit läpi ja kaikista saaneet saman vastauksen: “We are fully booked”. Siinä kauhukuvissamme palasimme jo Norskin tiskin luo lentokentälle ja valmistauduimme viettämään yömme kentällä, kuten varmasti niin moni muukin, sillä norskilta tulleiden väliaika tekstareiden mukaan Norwegianin matkustajille ei ollut löytynyt majoitusta laisinkaan 🙁

Pressan sviitti ei siis tässä kohtaa haitannut laisinkaan ja vaikka hinta hirvittää ja kotona uhkaava tulva huolettaa mielessä aika voimakkaasti, olemme päättäneet ottaa tämän ajan kiitollisena loman jatkona jo varsin epäonnisen talvilomamme päälle (lue niistä kahdesta edellisestä postauksesta tämän jutun lopusta). Eipä tässä siis kai voi muuta, kuin iloita, että saimme sentään matkatavaramme, vaihtovaatteemme, lääkkeet ja muut tänne mukaamme sekä toivoa, että kotona tulva ei aiheuta mitään ongelmia talossamme (joka siis kovilla sateilla tykkää hieman kärsiä)!

Tässä vielä odottelemme koneeseen pääsyä emmekä tienneet hiekkamyrskystä tuon taivaallista!
Koneen ikkunasta kuvatuna ilma oli jo aika sakeana!
Tilanne kentällä oli kaoottinen!
Lentokenttärakennuksen sisäilmakin sakeni sumusta, onneksi kuitenkin sen verran vähän, että kuvassa ei taida näkyä. Astmaatikkoina minulla ja pojallani tuntui kuitenkin hengityksessä.
Jono hotellin respaan jatkui pitkälle ulos saakka!
Epätietoista odottelua…

Huoneemme. Pahoittelut hätäisistä kuvista. Ilta oli jo pitkällä kun vihdoin saimme huoneen eikä tyylikkäät kuvat ollut ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä! Huoneessa on 2 laajakuvatelkkua, 2 suihkua ja vessaa ja 2 parveketta 🙂

Seuraavana päivänä aamulla oli aika normaalin utuisen aamun näköinen ilma, joskis hengitys oli hieman raskasta ilmassa olevan hiekkapölyn vuoksi. Päivää kohden ilma taas sankkeni ja jopa hotellihuoneen tasot ovat hienon hiekkapölyn alla ja parvekkeella käyminen pölläyttää pahat hiekat sisäilmaan niin, että yskityttää. Ulkona käydessä hiekka tunkee nenään ja suuhun niin, että hampaiden välissä kirskuu! Ei täällä kukaanpaikallaolija varmasti olostaan nauti. Ulkona ei juurikaan voi oleskella, mitään aurinkoa täällä ei tällä hetkellä pysty ottamaan, uimassa ei voi käydä, ellei satu hotellilla olemaan allasta. Täällä ei oikeastaan voi kun istua hotellihuoneessa ja odottaa. Huoneilmakin on pölyistä, ilmanvaihdot on laitettu minimiin pölyn vuoksi.

Itse pääsimme kuitenkin helpolla, arvasin tilanteen vakavuuden paljon ennen muita ja olimme pyytäneet makalaukut ulos koneesta jo paljon ennen kuin tuli tieto, että kone ei nouse. Saimme matkatavaramme yksityisesti erään Norwegianin henkilökuntaan kuuluvan saattelemana, kun muuta vasta älysivät tulla jonottelemaan lost & foundiin niitä kyselemään. Lentokentän ruuhkaisesta aulasta emme ehtineet edes taksijonolle, joka sekin oli uutisten mukaan tuntien mittainen, kun joku ilmeisesti pimeä taksikuski huikkasi meidät kyytiinsä ja pääsimme saman tien matkaan hotellille. Onneksi olin jututtanut lentokentän henkilökuntaa ja arvasin, että calima kestää päiviä ja osasin varata hotellinkin pidemmälle. Tänään täällä meidän hotellilla kaaos jatkuu, kun lomalaisia kuskataan busseilla ees ja taas lentokentälle odottelemaan mahdollista lähtöä ja taas takaisin jonottamaan mahdollisia vapaita huoneita. Huoneista on sama pula kuin eilenkin ja respa oli jo täydessä kaaoksessa. Me onnekkaat saimme kuitenkin tämän saman huoneen varausta jatkettua eilen läpimenneen toisen varaukseni avulla, joka siis alkoi tänään ja jatkuu keskiviikkoon.

Ulos tosiaan ei juurikaan ole menemistä, mutta sen verran kävimme hotellin katolla, että testasimme lämmitetyn infinityaltaan sen 15 min ajan mitä siinä hiekkatuulessa pystyi ulkoilmassa olemaan. Tuossa meidän takana on muuten ranta ja satama, jotka normaalisti näkyvät toki oikein hyvin 😀

Author

Johanna Amnelin -Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto -Suorittaa parhaillaan luonnonkosmetiikan tuotekehittäjän tutkintoa Johanna on taiteellista sukua sekä äitinsä, että isänsä puolelta ja onkin taiteillut niin kynän, pensselin, kameran kuin tietokoneenkin avulla. Johannan valokuvia on kutsuttu näyttelyihin aina Sveitsiin ja Lontooseen saakka, lisäksi amerikkalaisen countrytähden Waylon Jennigsin tyttärenpoika, Struggle Jennings on käyttänyt Johannan kuvia usein blogeissaan. Koulutukseltaan hän on tuotekehittäjä, mutta ammatiltaan taivaanrannan maalari CV

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: