Moikka moi arvoisa lukijani.

Tänään päätin poistaa henkilökohtaisen Facebook profiilini kännykästäni, eli siitä ainoasta laitteesta mistä Facea koskaan yleensä selaan.

Miksi?

Huoh.. Pitkä juttu, mutta kerrotaan sitten.

Jos olet lueskellut pidempään blogejani, niin tiedät, että kritiikin ja arvostelun vastaanottamisessa olen todella heikoilla. En siis kykene mitenkään ottamaan vastaan minkäänlaista palautetta, tai edes käydä keskustelua asiasta, jossa päätöksiäni tai minua jollakin tavalla arvostellaan.

Olen miellyttäjäluonne. Yes-nainen, jos näin voi sanoa. Nuoresta, ja varmaan ihan lapsestakin asti olen aina tehnyt ja sanonut sen mitä luulen, että minulta on odotettu tai toivottu. Huomasin, tai tiedostin tämän piirteen ensi kertaa siinä parikymppisenä eräässä työpaikassa, jossa minua pompoteltiin mennen tullen paskahommissa ja paskavuoroissa, koska en osannut sanoa pomolle EI. En osannut sanoa, että se vuoro ei sovi minulle ja niin pois päin. Itkeneenä usein menin ja tulin töistä.

Tämä sama miellyttäminen käy ilmi myös mikäli joku kysyy minulta apua tai palvelusta. Olen aina lupautumassa kaikkeen, sellaiseenkin mitä en pysty toteuttamaan. Niin myös yrittäjyystaipaleeni alkuaikoina. Halusin miellyttää jokaista asiakasta ja jokaista jälleenmyyjää. Jos valikoimaamme toivottiin jotakin, se piti toteuttaa. Pian valikoimaa olikin enemmän, kuin mitä ehdimme valmistaa. Seuraavaksi jouduimme hommaamaan isommat tilat ja työntekijöitä. Jälleenmyyjät tottakai hermostuivat ensin siitä, että kaikkea ei ehditykään koko ajan valmistaa ja seuraavaksi siitä, että jotta tuotteita olisi saatavilla piti niiden hintaa nostaa, jotta uusien työntekijän ja tilojen kulut tuli katettua.

Ja kohta taasen oltiin tilanteessa, että kaikkea ei ehditty valmistamaan. Vanhasta oppineena ajattelin, että emme tällä kertaa investoi uusiin tiloihin ja lisätyövoimaan, koska tuotteidemme hinnat eivät kestä usean euron nousua. Mikä siis ratkaisuksi? Useiden eri vaihtoehtojen mallintamisen jälkeen päätimme ulkoistaa muutamien kestosuosikkien valmistuksen löytämillemme ihanialle käsityöläisille, joista toinen asuu pienessä kylässä Ranskassa lähellä Välimerta ja toinen asuu keskisuuren slovenialais kaupungin sydämessä. Täällä pääset muuten tutustumaan laskelmiini, paljonko esim. Greippishampoon hinta nousisi, jos se valmistettaisiin Suomessa.

Ja muuten, joku kun kommentoi, että jos menekki kasvaa niin hinta tippuu, kun tuotteita tehdään enemmän. Asia voi ehkä ollakin niin, ainakin jos tuotanto on koneellistettua. Mutta meillä kun kaikki tehdään käsin, tarkoittaa isompi määrä tuotteita tuotannossa enemmän tuotantotiloja (vuokrat yms) ja enemmän työntekijöitä (tuntipalkat yms). Ei niitä tuotteita kuitenkaan niin paljoa toistaiseksi mene, että voitaisiin alkaa kaikki tuotteet myymään pienemmällä katteella, jotta voidaan maksaa nämä edellä mainitsemani kulut, koska aina on lisäkuluina kuitenkin aloitusinvestoinnit, kaksi raaka-ainevarastoa, kahdet valmistusvälineet, muotit, kypsyttämö (kunnon sähkösyöppö) jne, kun kumpaakin toimitilaan tarvitaan omansa, ja hiljaiset ajat, joilta palkka, vuokra yms. kulut juoksevat vaikka tavara ei liikukaan. Raaka-aineista tulisi helposti 20-30 000€ ja välineistöstä 10-20 000€. Jostakin sekin raha pitäisi aluksi ottaa? Toistaiseksi ei siis olla sellaisissa myyntivolyymeissä, että tuotteiden menekillä kattaisi kaikki nuo kulut varmasti nyt ja tulevaisuudessa.

Ehkäpä olen huono matikassa, niin kuin olenkin, ja joku fiksumpi saisi varmaan tämänkin asian rullaamaan nollalla eurolla, mutta minä en ole saanut ja se koettiin jo viime tammikuussa, kun tuotantotilamme kasvoivat ekan kerran ja palkkasimme ekat työntekijät. Samaan aikaan tosin muutimme loputkin raaka-aineemme luomuksi, joka sekin oli osasyynä tuotteiden hinnan nousulle. Mutta joka tapauksessa hinnan korotuksia vastaan protestoitiin kovaan ääneen ja pitkään silloin.

Olen miettinyt kyllä usein miksen saa tätä yritystä kannattamaan? Vaikka liikevaihto kasvaa kohisten, ei viivan alle jää juuri mitään. Tosin koko osakeyhtiön olemasaolon aika on ollut aivan tajutonta kasvua, siis niin menekillisesti, kuin jatkuvien uusien tuotantotilojenkin hommaamisen suhteen. Vuodessa ollaan jo kaksi kertaa laajennettu ja taas ollaan liian pienissä tiloissa ja liian vähällä työvoimalla!

Alkuvuodesta meillä alkaa onneksi uusi kausi sen suhteen, että olemme palkanneet talouspäällikön. Hän katsoo muutaman kuukauden välein kanssamme luvut ja muut, ja kertoo mitä muutoksia tulee tehdä, jotta kannatavuus nousee. Olen miettinyt useasti myös koko yrityksen myymistä osaavampiin käsiin. Mutta mitä sitten itse tekisin? Takaisin sossurahalle? Minne mies menisi töihin? Huonopalkkaiseen tehdas kolmivuoroon, jolloin emme koskaan saa viettää juhlapäiviä taikka viikonloppuja yhdessä koko perheenä?

Nyt olemme onnistuneet saattamaan takaisin jatkuvasti saataville muutaman suosikkiuotteen, jonka valmistukset ovat olleet satunnaista viime kesästä saakka ja loppukesän pahimmassa myyntibuumissa kokonaan poissa tuotannosta. Tässä kohtaa sitten tuleekin esille se ikävä juttu… Kun haluaisin aina miellyttää kaikkia! Haluaisin, että kukaan ei koskaan olisi tyytymätön minuun, eikä koskaan arvostelisi päätöksiäni.

Ajattelin siis olla edelliskertaa viisaampi, ja pitää tyytyväisenä asiakkaat ja jälleenmyyjät, ja pitää tietyt suosikit jatkuvasti saatavilla. Ja edelleen pitää kaikki heidät tyytyväisenä, eli pitää tuotteiden hinnat samana kuin ne on ollutkin. Mutta sitten onkin yksi asiakaskunta, joka on jälleen tyytymätön, koska tuotteet valmistuvat muualla kuin Suomessa.

Tässä tämä pyhän kolminaisuuden dilemmani siis piilee. Miten nämä kaikki kolme asiakaskuntaa saa tyytyväisiksi? En ole keskinyt vielä miten. Mutta tänään hermoni sitten meni sen verran, että poistin oman henkilökohtaisen profiilini kännykästäni välttyäkseni näkemästä näitä kommentteja ja saadakseni viettää sunnuntaipäiväni ulkoillen ja mieltäni rauhoittaen.

Minä kun en rauhoitu jos mieltäni kaihertaa, että joku on tyytymätön johonkin tekemiseeni. Mieleni alkaa pauhata rauhattomasti ja etsiä ongelmalle ratkaisua. Pahimmillaan nämä vievät minulta yöunet ja tänään päätin, että nyt saa riittää!

Minulla on edelleen ns. työprofiilini, jota katson aina silloin kuin itselleni sopii. Sen kautta teen mainoksia ja ajastan päivityksiämme someen, mutta sen kanssa harvemmin tulee selattua mitään muuta. Kännykkääni tämän profiilin ilmoitukset eivät tule, eikä myöskään millekään Facebook sivuillemme laitetut kommentit. Nämä säädöt olen jo aikaa sitten joutunut tekemään, jotta stressitasoni pysyvät edes jokseenkin hallinnassa.

Tiesin kyllä, että on muutamia, joille ulkomailla valmistettu tuote on ehdoton ei. Olen itse nähnyt näitä kommentteja lähes jokaisessa Iittalan ja Finlaysonin mainoksessa. Ymmärrän ja arvostan sitä periaatetta, että ei osteta kuin suomalaista ja itsekin valkkaan mieluummin suomalaisen jos se on mahdollista.

Aina nämä kommentoijat eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että tuotteen hinta ei todennäköisesti olisi lainkaan sama jos se olisi kaikilta osin valmistettu Suomessa. Lisäksi se ulkomailla valmistettu tuote työllistää silti edelleen eniten suomalaisia, näin ainakin meidän tapauksessamme ja nimenomaan niitä pieniä yhden hengen yrittäjiä, joita meillä on jälleenmyyjinämme liki 500 kappaletta tällä hetkellä. Lue alta miksi väitän näin:

Mutta. Tänään siis valitsin, että minun ei tarvitse, enkä voikaan, pitää kaikkia tyytyväisenä tässä asiasa ja, että minun tulee keskittyä itseeni ja terveyteeni sen sijaan, että perustelen päätöksiäni henkilöille, joiden periaate on päätöksiäni vastaan.

Arvostan ensinnäkin suuresti tätä periaatetta ja toivoisin, että voisin itsekin aina ja kaikessa sitä noudattaa. Suomi on kuitenkin sen verran kaukana kaikesta ja kylmä maa, että täältä ei ensinkään ole kaikkea mahdollista raaka-ainetta saatavana, eikä täällä ole kaikkeen taipuvia tehtaita tai työntekijöitä, joilla kaiken voisi kohtuuhintaisesti teettää. Siksi yrittäjänä on luonnollista, että osa raaka-aineista ja tarvikkeista tulevat ulkomailta, enkä näe siinä ongelmaa, että työllistän nyt kaksi ulkomaista kosmetiikkakäsityöläistä, jotta meille itsellekin riittää täällä koti-Suomessa enemmän töitä ja voimme välillisesti työllistää myös muita pienyrittäjiä 🙂

Ja koska monet ovat tätä kysyneet, niin nämä ulkomailla valmistetut tuotteet ovat tällä viikolla tulleet jälleenmyyjiemme saataville ja ne erottaa verkkokaupoissa (R) -merkistä nimen edessä tai perässä. Olemme olleet tästä valmistusmaa -asiasta hyvin avoimia, kuten tiedätte, ja olemme pyytäneet myös jälleenmyyjiämme avoimesti viestimään asiakkaalle tästä asiasta, eli toivomme, että jälleenmyyjämme myös tämän (R) merkin laittaa tuotteen nimeen näkyviin. Liikkeessä näet pakkauksen takapuolelta valmistusmaan. Nämä ulkomailla valmistuvat tuotteet ovat tällä hetkellä:

Särkisalon Suolasaippua, Greippishampoo, Vihreä tee & Kamomilla shampoo ja Sitrus Siivoussaippua. Sloveniasta taas on tulossa sheavoi ja makadamiaöljy sheavoi, jotka merkitään tunnuksella (S), kun tulevat myyntiin verkkoon.

Kiitos, että luit ja pahoitteluni, etten voi jokaista teistä miellyttää. Tällä kertaa ajattelin kokeilla tällaista ratkaisua, kun se toinen on jo kokeiltu ja katsoin, että sellaista ei voi tässä kohtaa enää toteuttaa. Toivon, että vaikka et tykkäisikään meidän ulkomailla valmistetuista tuotteistamme, jatkat silti meidän täällä Särkisalossa valmistettujen käyttämistä <3

Ja kiitän syvästi tottakai teitä, joille valmistusmaa ei merkitse niin paljoa kuin se, että haluatte edelleen jatkaa mahtavien tuotteidemme käyttöä ja ostamalla niitä työllistää meitä ja ihania pieniä jälleenmyyjäyrittäjiemme <3 Kiitos <3

Saaren Taian blogissa laskelmia miten kyseisten tuotteiden hinta nousisi Suomessa valmistettuna sekä miten paljon työllistämme, kun saamme pidettyä nämä tuotteet valikoimassamme muutamien uutuuksien lisäksi 🙂