Category

Ulkoilureittejä liikuntarajoitteisille

Category

Särkisaloa kutsutaan Finbyksi, mutta Finby on myös yksi kylä Särkisalon Isoluodossa. Särkisalo sijaitsee eteläisessa Suomessa, Saaristomeren rannikolla ja käsittää yhteensä 119 saarta sekä kaistaleen mannerta. Suurimmat saaret ovat Isoluoto, Ulkoluoto ja Pettu. Aikojen alussa Särkisalo on ollut meren pohjaa ja siitä syystä (vakituinen) asutus tänne on tullut verrattain varsin myöhään, n. 1100-1200-luvulla. Pronssikautisesta (1700-500 eaa.) asutuksesta kertonee reilut kymmenen hiidenkiuasta jotka sijaitsevat Särkisalon korkeimmilla kallioilla (Puosinmäellä 3 kpl, Suutarkylässä 1, Finnarvissa 1 joka on tuhottu, Mikonhuhdan niityllä 1, Mondolan metsässä 2 kpl, mutta näistä ehkä kattavammin myöhemmin). Särkisalo on luultavasti saanut ensimmäiset vakituiset asukkaansa Kemiön saaren ja Läntisen Uudenmaan kanssa samaan aikaan. Maahanmuutto alkoi n. 1100-luvulla. 1200-luvulla Suomi oli jo osa Ruotsin valtakuntaa. Kruunulle uudet tilat merkitsivät lisää verotuloja ja tästä syystä Kruunu kiirehti erämaiden raivaustoimintaa. Varsinais-Suomen kuninkaankartanot olivat ruotsalaisia siirtokuntia suomalaisilla seuduilla. Ensimmäinen maininta seudulta jolla Särkisalo sijaitsee on 12. kesäkuuta 1329, kun Olle Före, Haquinus/Håkan de Sekkiaesalu ja…

Hamarinkoski Perniönjoessa kuuluu Pohjankoskelta lähtevään ulkoilureitistöön ja on kooltaan hieman Pohjankoskea pienempi. Alueelta löytyy useita kartanoita joista Pohjankartano on suurin ja merkittävin. Pohjankartanolla oli näissä kummassakin koskessa myllyjä 1600-luvulla ja Hamarinkoskessa oli 1700-luvulla rautatakomo. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha ja sähkövoimalaitos. Sijainti: Korvenkyläntie 199, Salo, Pohjankartanon Maatalous Oy:n kohdalta pihaan ja oikean puoleisinta hiekkatietä kunnes oikealla puolella näkyy pieni silta joen yli. Lähteet: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1802

Kokkilan esteetön uimaranta Salossa, Kemiönsaarta vastapäätä on ihan kiva pikku hiekkaranta. Paikalta löytyy mukavan kokoinen grillikatos, lentopallokenttiä, lasten leikkipuisto, pukukopit ja laituri, näihin on pääsy aina, lisäksi löytyy lukolliset pukukopit, wc ja sauna joiden aukioloajat löytyvät Salon sivuilta. Vesi oli pinnasta 19 astetta ja syvemmältä 17 astetta lämmintä (30.5.2016) 🙂 Lossi liikennöi aivan rannan vieressä ja tekee rannalle mukavat pikku aallot 😀 Sijainti: Kokkilantie 880 Salo

Käväistiin eilen kävelyllä Kuusiston Piispanlinnan raunioilla. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja paikalla olikin lisäksemme lintubongari, onkijoita ja grillaajia 🙂 Linna kohoaa Kuusiston saarella mutkikkaan ja vaatimattoman tien päässä. Linnan lähellä on Kuusiston kartano. Raunioiden vierestä löytyy wc:t, grillauspaikka ja laituri josta voi ainakin onkia ja varmaan myös uida. Linnan vierustalla kiertävä kapea hiekkapolku soveltuu myös lastenvaunuille ja rollaattoreille. Piispanlinna rakennettiin alunperin Suomen katolisen piispan turvapaikaksi 1200 luvun lopussa tai 1300 luvun alussa ja purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. Aikoinaan linna oli rakennuksena aivan ainutlaatuinen Suomessa. Tutkimuksista on voitu todeta, että linnan rakennusjärjestys ei ollut ihan perinteinen. Ensimmäisenä paikalle on rakennettu länsisiiven kolmihuoneinen yksikerroksinen kivitalo ja kellarityyppinen rakennus koillissiipeen. Muuri ympärille on rakennettu vasta tämän jälkeen. Eteläsiipi, jota perinteisesti pidetään vanhimpana rakennelmana, on rakennettu täällä vasta myöhemmin ja vasta kolmannessa rakennusvaiheessa on sisäänkäynti merenpuolelta tuotu nykyiselle paikalleen. Muurissa on joissakin kohdin vielä nähtävissä kauniit tiiliset kaaret kertomassa aikaisemman ajan palatsipiirteistä, jotka jäivät myöhemmin rakennetun paksumman harmaakivisen muurin alle. Nämä palatsipiirteet…

Nenustannokka on yksi korkeimmista kallioista Teijon kansallispuiston alueella. Jääkauden sileäksi hiomilta kallioilta aukeaa näkymä Hamarijärvelle ja sen rannalla olevalla suolle. Teijolla kulkee valellus-ja ulkoilureittejä yhteensä n. 50 kilometriä. Helpoiten Nenustannokalle pääsee, kun ajaa autolla Sauruntielle ja jatkaa siitä P-paikalta merkittyä reittiä pitkin (n. 1.2km) metsän läpi kallioille. Reitti on merkitty valkoisilla ympyröillä joita löytyy niin puunrungoista kun kivistäkin.  Ainoa kohta missä polku haarautuu, kannattaa valita vasen polku, se johdattaa laavulle, josta on nousu suoraan kallioille kohti Nenustannokkaa. Alkumatka laavulle asti soveltuu myös liikuntarjoitteisille sekä lastenvaunujen kanssa kulkeville ja mikäli kaunis mäntymetsä kiinnostaa, suosittelen siellä käymään vaikkei kallioille asti ehkä pääsisikään. Valkoisia merkkejä seuraamalla löytää varmasti perille 🙂 Kalliossa näkyi hyvin jääkauden aikaansaamat uurteet. Kallion pintakerroksesta osa on lohjennut pois. Jääkausi hioi kallioitamme mukaansa ottamien irtokivien avulla. Jää vetäytyi ja laajeni useita kertoja ennen jääkauden päättymistä.  Lopullisesti jäätikkö suli noin 9500-8500 vuotta sitten, jolloin Suomessa oli kylmää ja pääasialliset puulajimme silloin olivat…

Tämä reitti sopii hyvin lastenvaunujen kanssa kulkeville sekä pyörätuolilla liikkuville. Hiekkatien päässä on puinen lava, jolta liikuntarajoitteisetkin voivat helposti ihastella Pirunpeltoa 🙂 Jeturkastin muinaisranta syntyi noin 9000 vuotta sitten jäätikön sulamisvaiheessa silloisen Ancylysjärven rannalle. Jeturkastin kivet ovat pääosin graniittia ja gneissiä ja ovat pituudeltaan noin 15 senttisiä. Pyöreät kivet ovat syntyneet, kun aallot ovat kuljettaneet kiviä edestakaisin hioen ne pyöreiksi. Muinaisranta, eli Pirunpelto, on kooltaan noin 150×50 metriä. Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen. Sijainti: Skoilantie 354, Salo, paikalla invapysäköintipaikat Lähteet: Jeturkastin opastekyltti sekä https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto

Joensuun kartano sijaitsee Halikossa Prisman ja Halikonlahden välissä. Kartanon tarkkaa perustamisvuotta ei ole tiedossa, mutta kirjallisia merkintöjä siitä on löytynyt 1300 luvulta mistä lähtien Hornit omistivat kartanon 1700 luvulle asti. Tämän jälkeen tila siirtyi Armfelteille ja nykyisin sen omistaa Nalle Wahlroosin poika. Joensuu oli Suomen mittakaavassa suurmaatila ja ennen toista maailmansotaa sen koko oli lähes 5000 hehtaaria. Kartano oli keskiajalla rälssisäteri ja ensimmäinen nimeltä tunnettu kartanoon liittyvä henkilö oli Petrus de Åminne 1300 luvun puolivälistä, Joensuun Pietari mainittiin 1352 asuvan tai omistavan Joensuun. Kartanon maille pääsee kävelemään ja pyöräilemään. j Kartanoalueella on paljon kauniita rakennuksia ja kaunis puutarha, fasaanejakin voi alueella nähdä. Kartanon rakennuksien kuvia ei saa turvallisuus syistä julkaista, mutta jokainen voi itse käydä käyskentelemässä kartanon mailla ja ihastelemassa sen kaunista arkkitehtuuria ja luontoa ja aistimassa vanhaa suomalaista kartanoelämää. Sijainti: Halikossa  Valtatie 58 kohdilta Meriniityntien risteyksestä lähtee puukuja kartanolle

Teijon kylät kuuluivat ennen Perniön kuntaan joka nykyisin on osa Salon kaupunkia. Alue on ollut asuttua ainakin kivikaudesta asti. Ensimmäinen säilynyt merkintä on vuodelta 1330. Perniön kunnan sijainti rannikolla Suuren Rantatien varrella eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntyyn. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600 luvulla. Teijo on mainittu kirjallisuudessa ensi kerran vuonna 1378 ja sijaintinsa ansiosta Teijosta tuli jo varhain tunnettujen aatelissukujen suosima asuinpaikka. Teijon omistajina ovat olleet mm. Frille-, Horn- ja Boije-suvut. Teijon patruuna vapaaherra C. G. Wrede alkoi vuonna 1920 elvyttämään puimakonetuotantoa. “Toinen maailmansota mullisti Suomen rautateollisuuden ja lamautti Teijon tehtaiden toiminnan. Vasta merenkulkuneuvos Antti Wihurin ostettua Teijon Tehtaat 1957 toiminta alkoi kehittyä ja tehtailla toteutettiin mittavat uudistamistyöt. Uusi allastelakka korjasi laivoja, jonka vuoksi Strömmaan rakennettiin uusi suurempi kanava nostosiltoineen. Tuolta ajalta ovat vielä jäljellä tehdasrakennusten lisäksi mm. korjaustelakka, raidevaihdevalmistus ja nappitehdas.” Nykyisin kartanon omistaa kolme perhettä. Meri-Teijo nimi on säilynyt alueen matkailu- ja vapaa-ajanyrittäjien nimissä. “Teijon…

Halikonlahti soveltuu kävelylenkiksi tai vaikka lasten kanssa päiväretkipaikaksi! Alueella kulkee hyväkuntoiset kävelytiet ja -polut sekä useista lintutorneista ja piilokojuista voi tarkkailla lintujen puuhia pidemmänkin aikaa. Halikonlahti on merkittävä lintualue Salossa. Rehevöitymisensä vuoksi lahdella tavataan harvinaisiakin lajeja. Ennenvanhaan Halikonlahti oli tärkeä merireitti ja Halikonjoeka pitkin pystyi purjehtimaan pitkälle sisämaahan. Halikonlahden suuria saaria ovat Vuohensaari, missä on yleinen uimaranta, tanssilava, venelaiturit, ulkokeittiö, leirintäalue sekä kesäravintola, muita saaria ovat Vartsalansaari, Luotsisaari, Angelansaari, Mäntysaari, Papinsaari, Pikkusaari, Kemiö, Karhusaari, Kaisaari, Isoluoto, Vähäluoto, Antholmen, Diskarn, Måsaholmen, Länsmansholmen, Taltenkari, Alaholma, Kalvholm, Furuholm, Konkholma, Långholmen, Teijonsaari ja Teijon Papinsaari. Halikonlahdella on opastettu lintupolku lintutorneineen. Opasteista voi tutkiskella alueen linnustoa ja lintutorneista tähystellä maisemaa kauas Wiurilaan tai Halikonlahdelle asti. Alueella voi myös tavata äkäisiä joutsenia, näitä kannattaa varoa ainakin pesimäaikaan! Leijavision panoraama Halikonlahden lintualtailta [pano file=”http://www.naejakoe.fi/wp-content/uploads/pano/R0010059_final_rotated.xml”] Sijainti: Satamakatu Salo Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halikonlahti Lähde: http://www.salo.fi/ymparistojaluonto/luontojaretkeily/luontokohteetjareitit/halikonlahdenlintupolku/