Category

Ulkoilu

Category

Moi. Tänään on ollut ihan paska päivä! Olen jo jonkin aikaa kärsinyt jonkinlaisesta kevätmasennuksesta tai kevät ahdistuksesta, joka on ilmentynyt alakulona, itseinhona ja itse syyttelynä sen vuoksi, että en jaksa juuri mitään, vaikka ilmat ovat olleet aurinkoisia ja päivät mitä kauniimpia! Tämä päivä ei ollut poikkeus. Pitkästä, pitkästä aikaa lapsivapaa viikonloppu ja kevään lämpimimmät päivät. Mikä voisi estää nauttimasta keväästä? No ihan kaikki! Arki lähiaikoina on ollut yhtä “viilettämistä”! Ollaan valmisteltu Perniöön varastohotellia eli organisoitu remonttia, valvontajärjestelmiä, sähköasennuksia, Saaren Taika tehtaanmyymälää ja niitä varten on ollut pakollista olla välillä puhelimessa tai tapaamisissa näitä tekevien ihmisten kanssa. Siinä samalla tietty hoitaa korona-arkea kotona ja pyörittää yritystoimintaakin. Tänään oli erään varastotilan tyhjennys ja meidän oli tarve olla paikalla. Samalla oli sovittu mahdolliselle uudelle asiakkaalle esittely varastotiloissa. Kaikki nämä viimeaikojen sosiaaliset kontaktoinnit ovat olleet ihan mielettömän kuluttavia minulle, vaikkei niitä ehkä muiden mielestä kovin paljoa ole ollutkaan 😀 Eräänäkin päivänä soitto remonttifirmalle ja…

Heippa moi arvoisa lukijani! Tänään käytiin ulkoilemassa yhden Särkisalon saaren Niksaaren luonnonsuojelualueella, joka oli ennestään paikkana itselleni tuntematon. Jos olet ulkoillut saarilla aikaisemmin, olet varmasti tullut tutuksi Särkisalon helmen, Vårdkasbergetin näköalakallion ja luolien kanssa? No, mikäli et tykkää niin korkeasta noususta metsää pitkin ja tykkäät katsella merta lähempää, niin tämä saattaisi olla sinulle sopivampi kohde 🙂 Perillä voi valita joko vasemmanpuoleisen kallion, tai oikeanpuoleisen. Itse valkkasimme oikeanpuoleisin. Nämä joutsenet kuvasimme ennen kalliolle kääntymistä. Näköala kalliolta on lähes yhtä huikea kuin Vårdkasbergetiltäkin, joskaan kallio ei nouse yhtä korkealle ja siten näyvyys ei ole ihan yhtä kauas. Mielenkiintoisemmaksi tämän kuitenkin tekee se, että näet paremmin suoraan alas kallion edustalle ja voit seurata vesilintujen touhuja aika läheltä häiritsemättä niitä lainkaan. Alhaalla rauhaisaa perheaikaa vietti joutsenpari, joilla oli 3 viimevuoden poikasta vielä seuranaan. Paikalle lehahti toinen joutsenpari ja nähtiin pieni reviirikiista, joka päättyi perheen karkoitukseen ja joutsenparin paikanvalloitukseen! Kalliolta oli kivat näköalat ja laskeuduimm…

Heippa ihana lukijani! Tänään, kauniina aurinkoisena pääsiäislauantaina kävimme ulkoilemassa koronan vuoksi vähemmän ruuhkaisessa maastossa täällä Särkisalon saarilla. Paikka on Särkisalon pääsaaren Isoluodon toisessa päässä sijaitsevan Vähämaan rannassa aivan Kemiönsaarta vastapäätä. Olen ryhtynyt uudelleen julkaisemaan vanhan näe ja koe -sivustoni luonto- ja nähtävyys kohteita, sillä nyt kun koronan vuoksi kaikki matkat ovat pannassa, ovat ihmiset sankoin joukoin tunnetuilla luontopoluilla viettämässä vapaa-aikaansa! Minulla taas sivustollani oli kymmeniä ellei jopa satoja ulkoilukohteita, jotka eivät ole niin tunnettuja ja päätin uudelleen julkaista ne tänne koti saaressa -blogiini, koska ajanpuutteen vuoksi en pysty näe ja koe -sivustoa enää ylläpitämään 🙂 Mutta Lesniemeen siis! Vähämaa on joskus aikoinaan ollut oma erillinen saarensa, mutta nyt se on kasvanut erään matalikon kautta merenpinnan laskiessa yhteen Isoluodon kanssa. Ennen muinoin Isoluodolta Vähämaalle on saatettu kulkea juuri tuon matalikon yli veneillä ja ylityspaikkaa on saatettu kutsua Foreksi (se on muinaisruotsia ja tarkoittaa ylityspaikkaa, siitä saattaa juontaa myös nimi läheiselle kylälle…

Heippa hei ihana lukijani! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja kevät on puhjennut ihanan raikkaaseen vihreyteensä! Mikäpä olisikaan rentouttavampaa kuin käydä rauhoittavalla päiväkävelyllä upeissa merellisissä maisemissa! Tällä kertaa ajattelimme käydä katsomassa Hangon hiidenkirnuja sekä nauttia samalla upeista maisemista! Hankoniemellä on paljon nähtävää. Tänään löysimme myös Varisniemen linnoituksen 😊 Aamulla pakatessani tilauksia pohdin jälleen Saaren Taika tuotteita, niiden hintoja sekä ihon hoitavuutta. Tuossa talvellahan meillä muuttui muutama tuote ja joitakin jäi myös pois jatkuvasta tuotannosta. Muuttuneita olivat mm. Särkisalon- ja Saariston suolasaippuat. Aluksi saimme raakaakin noottia Saariston suolasaippuan hinnasta, joka nousi aika rajusti johtuen siitä, että saippua sisältää nykyään erittäin laadukasta ja eniten mineraaleja sisältävää Kuolleenmeren suolaa. Tuohan ei ole suinkaan suola halvimmasta päästä, mutta sen hoitavuus iholle on myös aivan toista luokkaa kuin minkään muun suolan! Muutos tottakai pelotti, etenkin noiden palautteiden jälkeen. Ja kun myöhemmin julkaisimme uudistuneen Särkisalon suolasaippuan, joka sisältää nykyisin Himalajansuolaa, joka sekin on iholle todella mahtava tuote,…

Moikka moi arvoisa lukijani ja oikein mukavaa Joulupäivää! Meidän Joulupäivämme kului Turussa, kun perheen teiniläinen halusi tuhlata lahjaksi saamiaan rahoja käytetyn pelikoneen ostoon. Samalla reissulla ajateltiin tehdä pieni kinkunsulattelulenkki ja kavuta Aurajoen yläpuoliselle kalliolle katsomaan näköaloja. Siitä onkin jo varmaan pian 10 vuotta, kun olen siellä viimeksi käynyt, ja nykyään siellä onkin kerrostaloja vieri vieressä ja alueelle muutenkin vapaampi pääsy. Aikoinani, kun siellä viimeksi kävin, pääsi alueelle vain aidassa olleesta reijästä, mutta nyt alueella oli oikein kävelypolut, pöydät ja penkitkin! Upeita uusia kerrostaloja oli syntynyt rannalle ja niiden ylimmistä kerroksista on varmasti aivan sairaan upeat näkymät merelle ja yli Turun! Kerrostalojen viereltä meni polku ylemmäs kallioille josta näkymät Aurajokeen avautuivat. Mäellä oli myös muistomerkki miinojen raivaajille. Pois lähdettäessä käytiin vielä katsomassa Wärtsilän kaasukelloa, joka on tasaisesti sihahduksen päästävän Turku Energian pyöreän rakennuksen vierellä. Koko päivä meni taas reissussa, milloin hikoillessa talvitamineissa kuumassa autossa, milloin “hikijumpatessa” ylös jyrkkiä ja risuisia Aurajokirannan…

Käytiin perheen kanssa tänään ajelulla katsomassa Padvan tarunhohtoista uimarantaa. Padva on melkein näköyhteyden päässä meidän kotisaarista ja ajeltiinkin Padvaa vähän eteenpäin josta lähestulkoon näimme Ulkoluodon eli yhden naapurisaaristamme. Hassuinta Padvassa on, että se ei varsinaisesti ole saari vaikka onkin enemmän avomerellä kuin esim. meidän saaremme Isoluoto, Salon Särkisalossa. Padva on kiinni Bromarvissa ohuella kaistaleella ja Bromarv on kiinni mantereessa. Kummatkin kuuluvat nykyään Raaseporiin. Bromarvista muodostui 1800-luvun lopulla pääkaupunkiseudun ruotsinkielisen väestön kesähuvilapaikka ja sen väestöstä yli 90% puhuu edelleenkin Ruotsia ainoana äidinkielenään. Bromarvissa sijaitsee eräs Riilahden aateliskartano jonka läheisellä poukamalla käytiin Suureen Pohjan sotaan liittynyt Hankoniemen meritaistelu. jonka näytellyn version voi katsoa videona täältä. Padvaan meni kaunis mutkitteleva tie josta oli paikoin ihan henkeäsalpaavan kauniit merimaisemat! Tie kulki välillä korkeilla harjuilla, jotka ovat toisen Salpausselän loppupäätä ja välillä taas ihan rantaviivaa nuollen. Ajavasta autosta näki aivan upeita muinaisrantoja harjujen rinteillä. Muinaisrantojen pyöreät kivet kertovat tässä aikoinaan olleen jäätikön reunamasta. Salpausselät ovat Suomessa sijaitsevia paikoitellen…

Moikka moi arvoisa lukijani! Jos satut seuraamaan blogiani Facebookissa tai Instassa niin tiedätkin, että me käytiin perheen kanssa tänään ajelulla katsomassa Padvan tarunhohtoista uimarantaa. Padva on melkein näköyhteyden päässä meidän kotisaarista ja ajeltiinkin Padvaa vähän eteenpäin josta lähestulkoon näimme Ulkoluodon eli yhden naapurisaaristamme. Hassuinta Padvassa on, että se ei varsinaisesti ole saari vaikka onkin enemmän avomerellä kuin esim. meidän saaremme Isoluoto, Salon Särkisalossa. Padva on kiinni Bromarvissa ohuella kaistaleella ja Bromarv on kiinni mantereessa. Kummatkin kuuluvat nykyään Raaseporiin. Padvaan meni kaunis mutkitteleva tie josta oli paikoin ihan henkeäsalpaavan kauniit merimaisemat! Tie kulki välillä korkeilla harjuilla, jotka ovat toisen Salpausselän loppupäätä ja välillä taas ihan rantaviivaa nuollen. Ajavasta autosta näki aivan upeita muinaisrantoja harjujen rinteillä. Muinaisrantojen pyöreät kivet kertovat tässä aikoinaan olleen jäätikön reunamasta. Salpausselät ovat syntyneet viime jääkaudella jäätikön sulamisen pysähdyttyä ja ilmaston viilennyttyä äkkiä rajusti nuoremmalla eli kolmannella dryaskaudella (viime jääkauden loppuvaiheen aikainen kylmä jakso, joka alkoi noin 12800 kalenterivuotta sitten).…

Oikein ihanaa sunnuntaita arvoisa lukijani! Tänään oli kaunis ja lämmin syyskuinen päivä ja päätettiin mieheni kanssa käväistä Teijon pitkospuilla kävelemässä. Nähtävästi niin oli päättänyt moni muukin, sillä Teijon luontotalolla oli niin ruuhkaa ettei autoa olisi saanut edes pysäköityä! Päätettiin sitten mennä toisaalle, sillä mikään ei ole “epärentouttavampaa” kuin rentouttava kävely tungoksessa ja mulla, kun aina on ykkösenä saada samalla myös mahdollisesti olohuonekelpoisia maisemakuvia ei “ihmistungoksesta notkuvat” pitkospuut vaikuttaneet lainkaan sellaiselle idealle jonka halusin toteuttaa 😀 Jatkoimme siis matkaa tietämättä minne mennä. Jokaisella P-paikalla lähelläkin Teijon kansallispuistoa vaikutti olevan ihmisiä ja autoja tunkuun asti joten ajoimme niiden ohi. Lopulta olimme Teijolla asti ja ajattelimme, että käydään sitten kävelemässä vaikka kartanon alueella, siellä kun yleensä saa aika rauhassa kuljeksia 🙂 Teijon kartanon päärakennus on 1770-luvulta ja se on yksityisomistuksessa, joten sen pihalle ei pääse, mutta sen vierustalta saa ihailla vanhaa kartanomiljöötä mielin määrin. Rannan tuntumassa lähellä hautausmaata kasvaa 400 vuotta vanha tammi,…

Tänään en ole vilkaissutkaan työmeilejä, jo eilen sovittiin perheen kanssa, että tänään lähdetään jonnekin kaikki yhdessä. Aluksi oli tarkoitus hypätä vaan fillareiden selkään ja ottaa eväät ja uikkarit matkaan ja ajella jonnekin rannalle. Mutta aamulla, kun suuntia vertailimme, joita täällä saarella on tasan kaksi, joko Niksaareen ja Ulkoluotoon päin, jotka olemme kolunneet jo kulumiseen asti, tai tästä mantereen suuntaan jonne saa polkea ensin kymmenisen kilsaa, että pääsee edes ns. isolle tielle ja sieltäkin olis matkaa kymmeniä kilsoja uusiin paikkoihin, joten ajattelimme, että ehkäpä otamme kuitenkin valkoisen peltiratsumme ja teemme autoreissun jonnekin jossa pääsemme kävelemään. Idea kannatti ja suunnaksi valikoitui Tammisaari! Tammisaari ehkä osaksi siksi, että meidän saaren kauppa-posti-ravintolan pitäjä Tony on ostanut sieltä itselleen “palan saarta” eli leirintäalueen käsittävän Kopparön jossa on leirintäalueen lisäksi venepaikkoja, ravintola ja paljon muuta, ja halusimme tottakai käydä katsomassa millainen paikka oikein on ja onko siellä yhtä hyvä ruoka kuin täällä meidän Tiirannassa! Tammisaari on…

Tessvärin Vårdkasberget on upea näköalakallio josta näkee mm. Kemiönsaaren.Kallio kohoaa 51,4 metriä merenpinnasta ja matkalla lähellä lakea on n. hehtaarin kokoinen muinaisranta eli pirunpelto.Särkisalon monet kalliot ovat jyrkkäreunaisia ja korkeimmat kohoavat jopa 70 metriä merenpinnasta.Vårdskabergetissä, kuten muillakin seudun kallioilla näkyvät jääkauden jäljet kallioiden uurteina, hiidenkirnuina ja pirunpeltoina.Kasvisto Vårdskabergetillä on saaristolle tyypillistä kuivaa kangasmetsää ja kalliokasvistoa.Linnuista merikotka ansaitsee erityisen maininnan, paikallinen linturyhmä on pitkäjänteisellä työllään pelastanut merikotkakannan ja se onkin nykyään Särkisalon vakioasukki.Kallioperä on enimmäkseen punaista rakeista graniittia, ns. Perniön graniittia.Vårdkasbergetin luolasto pitää sisällään useita pienempiä luolia suurten lohkareiden välissä ja alla sekä kolme suurempaa toisiinsa kytköksissä olevaa luolaa.Luolien ja kallioiden sieniltä löytyy myös nykyihmisen tekemiä kalliomaalauksia.Luolille pääsee kallion laelta lähtevää polkua pitkin ja polulta pääsee myös takaisin laelle kallion toiselta puolelta. Kalliolla kannattaa olla varovainen, ainakin näin alkutalvesta kalliot olivat ohuen jääpinnoitteen alla ja erittäin liukkaat!Paikalle pääsee, kun jättää auton johonkin sopivaan kohtaan Ulkoluodontielle ja lähtee yksityistietä noin Ulkoluodontie 81 paikkeilta (Salon suunnasta tien oikealla…

Raatalassa, Mäentiellä on kaunis pieni puro keskellä metsää. Kansalaisen karttapaikan mukaan puron alajuoksulla olevan lammen ympärillä on luonnonsuojelualue. Pieni puro metsän sisuksissa on mukava paikka tehdä pieni “viidakkoretki” lasten kanssa, ainakin keväällä kun linnut livertävät, on tunnelma vähän viidakkomainen. Purolle pääsee pienestä notkelmasta Mäentien varrelta noin nro 135 kohdilta.

Maalaus on suuren haljenneen siirtolohkareen seinämässä ja se on 1980 luvulla analysoitu moderniksi eli ei sataa vuotta vanhemmaksi. Kukahan maalaukset on tehnyt ja miksi? Ainakin ne ovat säilyneet aika kauan, ainakin noin pari kymmentä vuotta ehkä jopa kauemminkin. Paikalle menee pieni peltotie jonka alkumatkan pääsee autolla mutta loppu matka täytyy taittaa jalan. Metsästäjän mökiltä polku lähtee vasemmalle. Ja jatkaa metsän reunaa kohti määränpäätä. Polkua jatketaan kunnes se kaartaa vasemmalle ja tulee nuorten puiden täyttämä hakkuu aukea. Vähän matkaa vasemmalle kallion reunaa myötäillen ja pian vastassasi on suuri haljennut siirtolohkare, jonka halkeama kätkee kalliomaalausten salaisuuden. Värisävyjä korostettu, jotta maalaukset näkyvät selvemmin: Kuka maalaukset on tehnyt ja koska? Matkalla näkyi myös vaskitsa. Ja syöty peura tai metsäkauris. Kuka sen söi, ilveskö, vai susi? Osoite peltotielle jota pitkin kivelle pääsee on Raatalantie 371 Koski Tl, eli Hongistontieltä kohdasta josta se muuttuu Raatalantieksi Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=308000003

Kiskossa tuntuu sijaitsevan kaivosta toisen jälkeen ja Metsämontun kaivos on yksi niistä, joissa kaivosrakennus ja sen kiskot on vielä osin jäljellä. Rakennukset ovat huonossa kunnossa, eikä niiden sisälle pidä missään nimessä mennä! Paikka sopiikin vain kaivostoiminnan ympäröimän tärveltyneen luonnon tutkiskeluun sekä kaivoshistorian tutkimiseen. Kaivosta ympäröinyt aita on aikoja sitten kadonnut ja alueelle pääsi helposti kulkemaan. Maa oli paikoin märkää ja värjäsi kengät punaiseksi. Kaivoksesta louhittiin aikoinaan sinkkiä ja se oli toiminnassa vuosina 1951-1975. Sinkin ohessa kaivos tuotti jonkin verran kuparia, lyijyä ja kultaa. Esiintymä Metsämontusta löytyi vuonna 1946 ja kaivos oli Outokummun omistama. Suomessa on ollut merkittävää kaivostoimintaa jo 1500 luvulta lähtien ja 1530 luvulla Suomessa oli jo useita satoja kaivoksia. Kaivostoiminnan kukoituskausi sijoittuu kuitenkin 1900 luvulle, jolloin malmivarojen luultiin jo ehtyneen, kun 1910 vuonna löytynyt Outokummun malmio antoi toivoa paremmasta. Malmion löytyminen aloitti uuden kauden kaivostoiminnassa ja 1920-1940 toteutunut kansallinen malminetsintäprojekti sekä toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset edesauttoivat kotimaista kaivostoimintaa. Sijainti: Metsämontuntie 132 25550 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4montun_kaivos https://www2.uef.fi/fi/kaivostutkimus/kaivostoiminnan-kehitys-suomessa

Kaivos oli toiminnassa vuosina 1948-1961 ja tuotti kuparia, sinkkiä, rikkiä sekä pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Myöhemmin oman malmin ehdyttyä Aijalassa jalostettiin viereisen Metsämontun kaivoksen malmia, tämä oli vuosina 1950-1970. Lyijymalmia Aijalassa on louhittu jo vuodesta 1677 alkaen aina 1919 asti ja Aurumissa 1685-1957. Rautamalmia louhittiin Helbomissa vuosina 1688-1831. Työläisille rakennetussa puisessa ruokalarakennuksessa järjestettiin myös mm. elokuvanäytöksiä. Kaivostyöläisiä oli Aijalassa parhaimmillaan jopa 400 ja heille rakennettiin asunnoiksi kaksi kaunista kerrostaloa sekä Pyykylään puisia paritaloja. Aijalan kaivoksen läheltä löytyi kaivostoiminnan saastuttama maa-alue, joka oli kaikessa kauneudessaankin erittäin surullista katsottavaa. Jäljistä päätellen peurat, hirvet ja linnut viihtyvät silti alueella. Aijala pääsi lehtiin kidnappaustapauksen myötä kun kaksi miestä ja nainen syyllistyivät vapaudenriistoon pitäessään Aijalassa asunnossa kolmisen kuukautta alkoholisoitunutta eläkeläismiestä panttivankinaan. Sijainti: Aijalantie 122 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aijalan_kaivos https://aatosetotos.wordpress.com/tag/aijalan-kaivos/ http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kolmelle-ehdotonta-elakelaismiehen-nimissa-tehdyista-petoksista/2338362 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013041016887593_ul.shtml

Kärkelän ruukkikylään on yksi Suomen parhaiten säilyneistä ruukkikylistä. Vanhat työväen asunnot muodostavat Ruukkikujan jossa voi aistia aidon tuntuista 1800 luvun ruukkikylän tunnelmaa. 1766 perustettiin kupariruukki ja ruukkitoiminta jatkui aina vuoteen 1882 asti, jonka jälkeen alueella on harjoitettu maa- ja metsätaloutta. Kärkelän ruukilta löytyy vaunumuseota, talliputiikkia ja paljon muuta mielenkiintoista, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kärkelän ruukki on aikoinaan perustettu Orijärven kuparimalmin käsittelyä varten. Kärkelänjoen varteen syntynyt ruukkiyhdyskunta on tiivis ja vanhimmat sen jäljellä olevista työväen asunnoista on 1700 luvulta. Joen etelärannalla on 1900 luvulla rakennettu tilanhoitajan mansardikattoinen rakennus ja joen pohjoispuolella on ainoa ruukin tuotantoon tarkoitetuista säilyneistä rakennuksista, hirsinen paja 1800 luvulta. Kosken pohjoisrannalla on jäljellä kolmen pasustushuoneen pohjat sekä myllyn kivijalka. Sijainti: Kärkelänkartanontie 411 25470 Salo Lähteet: http://www.karkelanruukki.fi/ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4985

Kiikalassa sijaitsee Hyyppärän harjualue joka ulottuu Kiikalan lisäksi Someron, Suomusjärven ja Nummi-Pusulan alueelle. Harjualueella on harjuja, soita, lähteitä, lampia, järviä, raviineja, puroja, kallioita ja suppakuoppia. Alue on kolmannen Salpausselän reuna-aluetta jonne jääkauden sulamisvaihe on muodostanut selänteitä, kumpuja, moreeniharjanteita, tasaisia deltoja ja kallioalueita. Alueella sijaitsee Etelä-Suomen yksi merkittävimmistä lähteistä, Kultalähde, joka on joitakin satoja neliömetrejä laaja ja 2-3 metriä syvä kirkasvetinen lähde josta lähtee yli metrin levyinen luonnontilainen puro. Lähde on joskus ollut uhrilähde. Hiukan ennen leirimökkiä tulee mutka josta lähtee polku lähteelle päin. Polku on aika selkeä, isointa polkua kannattaa seurailla, kunnes ison mäen alapuolella valitaan vasen suunta kun itse mäki nousee korkealla suoraan edessä. Opastetaululta jatketaan opasteen taakse menevää polkua ja lähde tulee esiin sieltä noin puolen kilometrin päästä, ehkä vähän aikaisemminkin. Opastetaulussa kerrottiin, että alueella kasvaa harvinaista Maariankämmekkään ja Röyhysaraa. Lampi on todella kirkasvetinen. Lähteeltä purolle oli todella soinen maasto, eikä purolle tahdo päästä kuivin lenkkarein. Puro on täysin luonnontilainen noin kilometrin matkalta lammelta eteenpäin.…

Sahalta löytyy edelleen mylly, sahan lampi, muistomerkki Sahan kirkosta sekä kauniisti laitumella kiemurteleva joki. Sahan kylä on sahatoiminnasta nimensä saanut vanha kylä Vaskiolla, jota ennen kutsuttiin Vähä-Kuttilaksi. Sahassa oli maatiloja sekä Sahan talo, eräänlainen seurojentalo, sekä Sahan rukoushuone, jolle on pystytytetty muistomerkki 1950 luvulla. 1500 luvulla Sahan omisti Erik Fleming  ja Wiurilan kartanolle Saha siirtyi 1700 luvulla. Sahaustoiminta oli kannattavaa aina 1400 luvulta alkaen, jolloin Halikonjoki oli vielä purjehduskelpopinen pitkälle sisämaahan ja Sahan alueen metsät Varsinais-Suomen parhaimpia. Sahaustoiminta hiipui hieman 1600 luvulla, mutta virkistyi taas 1700 luvulla ja jatkui aina 1800 luvulle asti, jolloin alueen itäosan metsät olivat jo hakattu täysin ja muutettu viljelysmaaksi. Sahaustoiminta käynnistettiin uudelleen 1900 luvulla ja sahan yhteyteen perustettiin myös mylly. Virtauksen heikentyessä myllyä siirrettin 40 metriä nykyiselle paikalleen. Sahan toiminta lopetettiin 1900 luvulla kannattamattomana ja vanha saharakennus purettiin 1990 luvulla. Rukoushuoneen muistomerkki löytyy pihoille menevän tien varresta samaten kuin muistokuusi joka on pystytetty Suomen ollessa 50 vuotta itsenäinen. Alempana virtaa Halikonjoki…

Kakossuo on isohko suoalue Vaskiolla. Sinne pääsee mm Turilantieltä. Kustaan Kaivannon nimetön tienhaara löytyy navigaattorilla noin Turilantie 466 kohdilta ja on varustettu mustalla opastekyltillä jossa lukee Kustaan Kaivanto. Pikkuista hiekkatietä mennään noin kilometrin verran suoraan pikkutien päähän josta matka jaskuu kävellen. Alue on alkumatkaltaan melkoista ryteikköä ja suota on myös ojitettu leveillä ojilla joita ei välttämättä pääse ylittämään ihan joka kohdasta. Saappaat ovat ehdoton varustus Kakossuolla kulkiessa. Itse pääsin suurimman ojan yli isoa kaatunutta kuusen runkoa pitkin ja seuraava ojat olivatkin ylitettävissä harppaamalla, onneksi oli saappaat! Kakossuon kerrotaan olevan savikkoalueella sijaitseva keidassuo. Suon laitamien kasvistoa ovat vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja ja suomuurain sekä paikoin juolukka ja suopursu. Kakossuon keskusta on avoin ja vallitsevat suotyypit ovat karujen nevojen tyyppisiä. Puuna suht matala rämemänty ja linnustona suolla esiintyy mm kurki, jonka itsekin bongasin, liro, kapustarinta, keltavästäräkki, niittykirvinen, palokärki, metso  ja  pyy joka lehahti lentoon paluumatkalla aivan jalan vierestä pesästään, jossa oli 4 munaa. Voisin kuvitella Kakossuon…

Varkaankellareita ja Varkaankellarinmäkiä on seudulla useita, tämä kirjoitus on Perttelissä sijaitsevasta kalliosta nimeltä Varkaankellarinmäki, jolla sijaitsee Varkaankellari niminen luola jossa tarinan mukaan kolme rosvoa on aikoinaan majaillut 1700 luvulla. Rosvot pitivät myös Suutarin talosta ryöväämäänsä tyttöä tässä luolassa vuosikausia vankina. Reitiltä löytyi myös useita muita pikku luolia, onkaloita ja kivenlohkareiden välejä mitä oli hauska tutkiskella. Kallio sijaitsee aivan Hossujärven vieressä. Auton voi jättää uimarannan parkkipaikalle Uimarannalta kun lähtee vasemmalle tietä pitkin niin pian metsän rinteeseen lähtee viistoon polku, ämä polku vie suoraan Varkaankellarinmäelle, isolle kalliolle/kalliolohkareille joiden väleissä ja alla on useitakin luolia. Polun yläosassa alkaa komeita kiven lohkareita, pienempiä luolia ja onkaloita ilmaantua. Alla itse Varkaankellari, jos ei luolista ja lohkareista arvaa, niin viimeistään isolla kallioon kirjoitettu teksti VARKAAN KELLARI (kuvassa koiran yläpuolella himmeällä) paljastaa asian. Kallioilla saa olla varovainen, sillä sammaleen seasta pilkisteli pieniä rotkoja ja railoja, jonne jalka voi helpolla tipahtaa. Näköalat olivat komeat, etenkin kun kaukaisuudessa näytti pilvenreunat repsottavan, eli siellä kaukana jossakin satoi. Sijainti: Hossusjärven parkkipaikalta lähde…

Veitakkalan linnavuori kohoaa korkeana mäennyppylänä Uskelan maisemassa Salon suunnasta Somerolle päin katsottuna. Alue on yksityisomistuksessa ja siellä liikkuminen vaatii maanomistajan luvan. Mäki on paikoin hyvin jyrkkä ja vaikeakulkuinen, lisäksi mäen päällä on rotkohalkeamia. Mäen päällä on havaittavissa epäselviä kivivallituksia sekä notkossa vallimaista rakennelmaa. Etelärinteessä on kivirivi ja itäreunalla olevassa rotkossa kivilatomus. Mäen laella sijaitsee myös pronssikautinen hautaröykkiö, jonka kivistä on tehty lähistölle myöhemmin uusia rakennelmia. Alunperin röykkiö lienee ollut hauta pronssikaudelta josta merkkinä varhaispronssikautinen pronssitikari. Haudan reunalta on löytynyt myös rautaveitsi. Mäen korkeimman jyrkänteen alla on sijainnut kivien päälle rakennettu “Uhrialttari”, kivinen pöytä, jonka alkuperäistä paikkaa on kutsuttu Linnavuoren kirkoksi. Nyttemmin kivi on vieritetty alemmas. Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Somerontie 444:n kohdalta Salosta katsottuna vasemmalla. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=734010028

Punassuolle pääsee monta reittiä ja kultakin voi kokea suon hiukan eri tavalla, lopussa vanhempi juttu suosta, hiilimiilusta ja haljenneesta siirtolohkareesta. Tällä kertaa kävin Punassuolla pitkospuilla, jonne pääsee esim. Leppäkorventie 585 kohdalta. Punassuon kuvista tuli myös myytävää taidetta joihin voi perehtyä tarkemmin valokuvasivullani. Pitkospuut oli hilan uusittu ainakin osittain, joten ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Jonkin matkaa käveltyä, tuli pieni levähdyspaikka jossa oli pöytä ja penkki, siitä voi jatkaa kahteen suuntaan, Punassuon halki Perniöön päin tai suon reunaa Teijolle päin. Perniön Punassuolta löytyvät vanhan hiilimiilun rauniot. Rakennelma on sammaloitunut ladottu kivirakennelma jossa on pieni suuaukko. Suon reuna-alue lienee vanhaa Jääkauden jälkeistä rantaa, koska sammaleen alla tuntui kunnollinen kivikko ja isojakin kiven murikoita oli ripoteltu koko metsä vieriviereen täyteen. Itse Punassuo on todella kaunis paikka ja suo on todellakin näkemisen arvoinen suuruudellaan ja erikoisella kasvillisuudellaan! Upea nähtävyys on myös tämä suuri siirtolohkare jonka läpi on kasvanut vahva puu. Hiilimiilun uunin (ryssänuuni)  ympärillä oli noin parin metrin halkaisijaltaan…

Salon Salaisissa virtaa hiekkapohjaisen Somerojan Uhrilähteen vesi mutkitellen kauniin koskemattoman kuusimetsän lävitse. Salaistentien varrelta löytyy opastekyltti jossa lukee Uhrilähde, siihen viereen voi jättää auton pienelle levennykselle ja jatkaa matkaa jalan vasemmalle lähtevää polkua pitkin. Leveintä polkua seuraamalla pääsee lähteelle parhaiten, joskin ainakin näin keväällä joissakin kohdissa oli hieman mutaista, mutta ne kohdat pääsi ainakin tänään helposti kiertämään. Polku vei meidät ensinnä purolle jonka alkupäässä oli lähde. Kaunis hiekkapohjainen puro mutkitteli ihanasti vanhan ja luonnontilaisen kuusimetsän lävitse. Lähteen ja puron vesi oli kirkasta ja siitä näki vaivatta pohjaan, olipa joku heittänyt lähteeseen lantikin. Tämä paikka on kauneimmillaan aurinkoisena päivänä aikaisin aamulla kun auringon valo siivilöityy puiden lomitse tehden kauniita säteitä lähteelle ja sitä ympäröivään metsään. Meidän harmiksemme aurinko päätti juuri mennä pilveen kun teimme lähtöä lähteelle, joten emme saaneet vangittua näitä säteitä tällä kertaa kameran kennolle. Miksi Somerojan lähdettä sitten kutsutaan uhrilähteeksi? Lähteeseen on uhrattu rahaa, koska on uskottu vedellä olevan…

Joensuun kartano sijaitsee Halikossa Prisman ja Halikonlahden välissä. Kartanon tarkkaa perustamisvuotta ei ole tiedossa, mutta kirjallisia merkintöjä siitä on löytynyt 1300 luvulta mistä lähtien Hornit omistivat kartanon 1700 luvulle asti. Tämän jälkeen tila siirtyi Armfelteille ja nykyisin sen omistaa Nalle Wahlroosin poika. Joensuu oli Suomen mittakaavassa suurmaatila ja ennen toista maailmansotaa sen koko oli lähes 5000 hehtaaria. Kartano oli keskiajalla rälssisäteri ja ensimmäinen nimeltä tunnettu kartanoon liittyvä henkilö oli Petrus de Åminne 1300 luvun puolivälistä, Joensuun Pietari mainittiin 1352 asuvan tai omistavan Joensuun. Kartanon maille pääsee kävelemään ja pyöräilemään. j Kartanoalueella on paljon kauniita rakennuksia ja kaunis puutarha, fasaanejakin voi alueella nähdä. Kartanon rakennuksien kuvia ei saa turvallisuus syistä julkaista, mutta jokainen voi itse käydä käyskentelemässä kartanon mailla ja ihastelemassa sen kaunista arkkitehtuuria ja luontoa ja aistimassa vanhaa suomalaista kartanoelämää. Sijainti: Halikossa  Valtatie 58 kohdilta Meriniityntien risteyksestä lähtee puukuja kartanolle

Märynummella sijaitsee yksi erittäin kaunis ja kohtalaisen iso puro joka mutkittelee ja solisee kauniisti metsässä muodostaen aika ajoin pieniä putouksia. Purolle pääsee polkua pitkin Märynummen koirahallin lähettyviltä ja polku seurailee puron vieressä hyvän matkaa. Tämä on oivallinen paikka tehdä pieni kävelylenkki vaikka lasten tai koiran kanssa. Puro pienine putouksineen on myös mukavaa katsottavaa ja valokuvattavaa. Syysaamuina metsään laskeutuu tunnelmallinen usva ja paikka on silloin erittäin kuvausellinen. Sijainti: polulle pääsee parhaiten Hirvitieltä Märynummen koirahallinläheltä

Vuohensaari on saari Salossa Satamakadun päässä. Ennen Vuohensaarta on Halikonlahden lintupolku ja pienen sillan jälkeen alkaa itse Vuohensaari, josta löytyy mm. venelaiturit, luontopolku, lähde, kesäravintola, leirintäalue, ulkokeittiö, uimaranta, vesipelastuskoirien  koulutusalue, leikkipuisto, tanssilava, kesäteatteri ym. Heti Vuohensaareen saavuttaessa vasemmalla puolelle venelaitureiden kohdalta metsään lähtee polku jonka varrella on kirkas lähde. Polkua pitkin on mukava tehdä pieni kävelylenkki sisemmälle saareen mistä pääsee kävelytietä takaisin lähtöpaikalle. Polulta on paikoin hyvät näköalat alas Halikonlahteen. Sisemmällä Vuohensaaressa on nähtävillä Joensuun kartanon salaisen pakotunnelin suuaukko. Uimarannalle pääsee parkkialueelta oikealle jäävän pyöreän tanssilavan ohitse menevää kävelytietä joka nousee oikealle metsään, metsän takaa aukeaa uimaranta ja vuorattavissa oleva uimamökki. Uimaranta jää pieneen väylään jonka toisella puolella on Vaisakko ja väylää pitkin pääsee Viurilanlahteen. Rannalta löytyy suihkut ja pukukoppi ja se on oikein mukava ja yleensä rauhallinen uimapaikka. Sijainti: Satamakadun päässä Salossa

Halikon vesitornilta on hyvät näköalat ja siellä järjestetään myös UrSalon tähtinäytöksiä. Vesitornille pääsee pientä kävelytietä suunnilleen Hurtintie 8 kohdilta. Nousu saattaa olla joidenkin mielestä hieman raskas, mutta näkymät ylhäältä ovat henkeäsalpaavat ja kaiken vaivan arvoiset! Sijainti: polku alkaa suunnilleen Hurtintie 8 kohdalta

Halikonlahdella sijaitsee pronssikautiset (1500-500 ekr.) muinaishaudat, Viitankruunut. Pronssikautiset kiviröykkiöt ovat pelkästään kivistä koottuja latomuksia ja niiden pohjassa on usein sisäkkäisiä kivikehiä joiden välissä voi olla joko ruumis- tai polttohautauksia. Joskus vainajan mukaan on laitettu pronssi- tai kiviesineitä tai saviruukussa ruokaa. Tämä hautaustapa on skandinaviasta ja on levinnyt meille rannikko-Suomeen pronssikaudella. Viitankruunu sijaitsee Teijolle vievän tien varressa heti Sokeritehtaan ja Viitanummen asuntoalueen jälkeen (mustassa opaskyltissä lukee Viitankruunu). Kukkulalle menee luontopolku ja siellä on kaikkiaan kolme tällaista museoviraston hoitamaa hautaröykkiötä joista Viitankruunu on suurin (mitat 25 metriä ja 23 metriä). Kukkulalta aukeaa upea näkymä Halikonlahdelle, kannattaa käydä katsomassa! Röykkiö jolta on näkymä Halikonlahdella lähtee opastekyltiltä oikealle ja tämä polku on merkitty puumerkeillä. Pronssikaudella merivesi oli noin 15-20 metriä korkeammalla ja rantakaistale ulottui paljon lähemmäs hautaröykkiöitä kuin tänä päivänä. Kaksi muuta röykkiötä sijaitsee opastekyltiltä vasempaan lähtevän polun varrella ja ensimmäisenä vastaan tullut on itse Viitankruunu, kaikkein suurin röykkiö. Näitä kahta röykkiötä tutki Kreivi A. Armfelt 1800 luvulla ja löysi hiiltä, palaneiden…

Halikossa Vartsalassa on hiidenkirnu jonka syvyys on 5.5 metriä ja halkaisija noin 2,5metriä. Pirunpelto sijaitsee “parkkipaikan” vastapuolella hiidenkirnulta nähden. “Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja.” Hiidenkirnuista ei ole tehty paljonkaan tutkimuksia Suomessa tai muualla maailmassa, joten on hyvin vaikea sanoa tarkkaa listaa maailman tai edes Suomen suurimmista hiidenkirnuista. “Pirunpelto on laaja kivikko, joka sijaitsee muinaisella rannalla. Vesi lajittelee kulkiessaan tai rantoja huuhtoessaan maa-aineita hiukkaskoon mukaan.” “Monet maaeläimet eivät viihdy pirunpelloilla, sillä isot kivet haittaavat niiden liikkumista. Kivien pinnalla kukoistavat jäkälät ja sammalet, sillä alueen kasvillisuudesta puuttuu pitkälti niitä isompi aluskasvillisuus, eivätkä varjostavat puutkaan viihdy kovin hyvin. Ravinteita on hyvin niukasti.” “Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen.” Sijainti: Pirunvuorentie 169 Salo Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidenkirnu Geologinen tutkimus https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto

Vaisakon kaunis lehtometsä on Viurilanlahden reunalla Halikonlahden länsirannalla. Upeat suuret tammet ja muut jalopuut luovat lehtometsälle tunnusomaisen tunnelman ja alue onkin erittäin mukava paikka päiväretkelle tai kävelylenkille. Lehtometsään pääsee Meisalantien varrella olevalta parkkipaikalta polkua pitkin ja polun varrelta löytyy puhdasvetinen lähdekin Vaisakon metsästä avautuu kaunis näkymä Halikonlahdelle ja Vuohensaaren uimarannalle. Tarina kertoo, että samassa metsässä  jossain heinikossa on vanhan mökin rauniot. Sen rakennutti silloinen kartanonherra elämäntyönsä kartanon piikana tehneelle vanhuuden asunnoksi. “Vaisakon luonnonsuojelualueella on nähtävissä vanhan torpan hirsirauniot rantaniityn pohjoisosassa. Vaisakossa on ollut torppariasutusta ainakin 1700-luvulta lähtien. Alue kuului aluksi Wiurilan kartanolle, mutta siirtyi vuonna 1926 Vuorentaan kartanolle. Vaisakossa on sijainnut myös kolme muuta torppaa. Vaisakon torppa säilyi asuttuna vuoteen 1959 asti, jolloin asukkailla oli kaksi lehmää, lampaita, sikoja ja kanoja sekä oma riihi ja navetta.” Sijainti: polun alkuun pääsee suunnilleen Palttatie 24 kohdalta Lähteet: http://www.salo.fi/ymparistojaluonto/luontojaretkeily/luontokohteetjareitit/vaisakonlehto/ Vaisakon historia

Toravuori on korkea kallio joka sijaitsee kantatie 52:n vieressä ja on Salon suunnalta toinen iso kallio vasemmalla puolella tietä alkaen pienen pellon vierestä, hiukan ennen Närveläntie ja Pettiläntien risteyksiä. Toravuorelta on erinomaiset näkymät alas Saloon. Toravuoren jyrkänteet kuuluvat Varsinais-suomen komeimpiin. Sijainti: Perniöntien 360 paikkeille juuri ennen Närveläntien ja Penttiläntien risteystä Lähde: http://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/sites/default/files/VYH_1995_Turun%20ja%20Porin%20l%C3%A4%C3%A4ni_Pirkanmaan%20kunnat_0.pdf

Teijon kylät kuuluivat ennen Perniön kuntaan joka nykyisin on osa Salon kaupunkia. Alue on ollut asuttua ainakin kivikaudesta asti. Ensimmäinen säilynyt merkintä on vuodelta 1330. Perniön kunnan sijainti rannikolla Suuren Rantatien varrella eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntyyn. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600 luvulla. Teijo on mainittu kirjallisuudessa ensi kerran vuonna 1378 ja sijaintinsa ansiosta Teijosta tuli jo varhain tunnettujen aatelissukujen suosima asuinpaikka. Teijon omistajina ovat olleet mm. Frille-, Horn- ja Boije-suvut. Teijon patruuna vapaaherra C. G. Wrede alkoi vuonna 1920 elvyttämään puimakonetuotantoa. “Toinen maailmansota mullisti Suomen rautateollisuuden ja lamautti Teijon tehtaiden toiminnan. Vasta merenkulkuneuvos Antti Wihurin ostettua Teijon Tehtaat 1957 toiminta alkoi kehittyä ja tehtailla toteutettiin mittavat uudistamistyöt. Uusi allastelakka korjasi laivoja, jonka vuoksi Strömmaan rakennettiin uusi suurempi kanava nostosiltoineen. Tuolta ajalta ovat vielä jäljellä tehdasrakennusten lisäksi mm. korjaustelakka, raidevaihdevalmistus ja nappitehdas.” Nykyisin kartanon omistaa kolme perhettä. Meri-Teijo nimi on säilynyt alueen matkailu- ja vapaa-ajanyrittäjien nimissä. “Teijon…

Sahajärvi Teijolla on kaunis kaunis luonnonsuojelualue jossa Sahajärven pohjoispuolelta vanhan voimalaitoksen kohdilta lähtee luontopolku lehtometsiin jonka varrella on kauniita puroja, vesiputouksia, siltoja, kiviportaita, lampia ja Sahajärvi itse. Polun päässä on hiekkapohjainen yleinen uimaranta pukukoppeineen ja vessoineen. Metsässä on paljon erikoisia kasveja ja puita, mm. villinä kasvava suuri alppiruusu ja muualta tuotuja puita. Alueella on puro, Ryssänristi niminen lampi, järvipato sekä 1800-luvulla toimineen sahan ja luujauhotehtaan rauniot. Ryssänristi -niminen lampi Jättimäinen villinä kasvava Alppiruusu Sijainti: Vanhan voimalaitoksen parkkipaikka ja luon topolun pää noin Teijontie 16 kohdilla Teijossa Lähde: http://www.teijo.fi/palvelut/nahtavyydet.html

Rikalan muinaispolku on mukava päiväretkikohde, muinaispolulla voi ammentaa tietoutta historian janoon ja nauttia kauniista luonnosta. Hyvien opasteiden avulla pääsee syvälle alueen historiaan ja voi nähdä ja kokea alueella ollutta rautakautista elämää. Polun varrella sijaitsee rautakautinen ruumiskalmisto, Rikalanmäki ja rautakautinen polttokenttäkalmisto. Alueella on nähtävillä myös nuoremman asutuksen (1800-1900 lukujen) kiviperustoja ja kellarikuopanteita. Polulla voi  myös tutustua kulttuurikasvillisuuteen ja napostella herkullisia metsämansikoita! Rikalanmäen vanhimmat asutuksen merkit ovat ajoittuneet pronssikaudelle ja nuorimmat rautakauden loppupuolelle. Rikalanmäellä on useita kiinteitä muinaisjäännöksiä joista osa on rakennustöissä tuhoutunut ja osa on vielä tutkimatta. Mäellä lienee asuttu myös keskiajalla ja Rikalanmäen tunnetuin muinaisjäännös on ristiretkiajan ruumiskalmisto. 1970 luvulla tehdyissä tutkimuksissa mäeltä on löytynyt viitteitä useista asuinpaikoista ja merovingi- ja viikinkiaikaisesta polttokenttäkalmistosta. Rikalanmäellä oleva kuppikivi ajoittuu ilmeisesti rautakaudelle. Sijainti: Linnamäentie 22 paikkeilla Halikossa Lähde: http://www.muinaispolut.fi/muinaisjaannokset

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…

Perniössä sijaitsevalla Latokartanonkoskella voi aistia entisaikojen tunnelmaa. Latokartanon ulkoilupolkua on kunnostettu ja nykyään siellä meneekin hyvät portaat ja aidoilla reunustetut törmäpolut sekä useampia siltoja, jopa grillauspaikkakin sieltä nykyään löytyy! Latokartanonkoski on yksi Suomen parhaista koskista. Paikalla on saattanut olla mylly jo 1300-1400 luvulla. 1550 luvulla sinne rakennettiin Näsen kuninkaankartanon tullimylly jossa oli neljä kiviparia, 1650 luvulla rakennettiin toinen kaksi kiviparinen mylly. Vuonna 1556 koskelle rakennettiin vesisaha. Latokartanonkoskella on useita historiallisen ajan rakenteita mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset. Joen alajuoksulla on upeita uimapaikkoja, mikäli uskaltaa virtaavan veden armoille Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Slagitiili eli “kuonatiili” on yleinen rakennusmateriaali juuri ruukkien ympäristössä, missä sitä oli saatavilla masuunien sivutuotteena. Slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa. Sulatettu kuona valettiin muoteissa tiileksi. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella…

Turilantiellä Kuusjoelta Vaskioon päin mentäessä oikealla puolella on pienen metsätien risteyksessä kyltti jossa lukee “Kustaan kaivanto”. Kulta-Kustaa oli paikallinen kullankaivaja joka yritti löytää kultaa Kakossuosta. Pieneltä hiekkatieltä erkanee vielä pienempi tie oikealle, risteyksessä näkyy pieni valkoinen  kyltti jonka tekstiä ei enää ole nähtävillä. Pikkutietä ei ajeta päähän asti, mutta opasteiden puuttuessa polun paikkaa on vaikea neuvoa, alla olevasta kuvasta voi paikkaa koittaa havainnoida, polku lähtee auton takaa vasemmalle. Keltainen merkkinauha puunoksassa kertoo, että olet oikeilla jäljillä. Mitään kylttejä tai opasteita paikalle ei ole. Polku tuntuu päättyvän umpikujaan mutta jatkuukin pienen kuusikon läpi ojan reunalle ja siitä eteenpäin kunnes tulee pieni lahonnut puusiltakyhäelmä. Jatka vielä jonkin matkaa pienen kallion juureen jonka sivua polku kulkee. Kaivanto on heti kallion takana. Harmi vaan, että myrskyt ovat kaataneet kaivannon päälle puita. Sijainti: noin Turilantie 466 paikkeilla Kuusjoella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitilanpy%C3%B6li

Kreivinmäen ulkoilmamuseo eli Viurilan kartanon myllymäki Halikkossa. Tältä näytti talonpoikaismiljöö 1700-1800-luvulla. Kreivilän ulkomuseon mäellä on nähtävillä mamselli-tyylinen tuulimylly, myllärin torppa, aittoja, sudenkuoppa yms. Alueelle on vapaa pääsy ja sinne pääsee hyvin autolla joille on pysäköintipaikka ihan  alueen vierellä. Kreivinmäkeä on kutsuttu myös Maorlanmäeksi, Myllymäeksi ja Maunulan mäeksi. Nykyisen nimensä se sai Vuorentaan kreivi C. G. Armfeltin mukaan, kun hän lahjoitti Wiurilan tuulimyllyalueen ulkomuseoksi 1953. Kreivinmäen myllärin torppa on 1700-luvulta. Siellä asui torppareita vielä 1900-luvun alussa. Rikala-Seura ry osallistuu museoalueen ylläpitoon. Sijainti: Valtatie 1 24910 Halikko

Oivallinen alue kokea luolaseikkailuja esimerkiksi perheen kanssa on Salossa sijaitsevat Ilmusmäen luolat, kallioiden päältä löytyy myös muinaishauta, suuri kiviröykkiö, sekä pirunpelto. Luolat ovat hyvin vaihtelevan kokoisia pienistä kallionkoloista pitkiin ja pimeisiin luolastoihin. Taskulamppu on suositeltavaa ottaa mukaan sekä vaatteet jotka saavat liikaantua. Sijainti: Ullintien kohdalla tien 52 varressa olevan P-paikan lähellä, paikalle ei ole opasteita, eikä kunnon polkua, nousu tapahtuu melko jyrkkää kallionreunaa pitkin.

Raatalasta löytyy korkea kallio nimeltään Haukkavuori. Se sijaitsee Hongistontien varrella nimettömän pikkuisen hiekkapolun päästä käveltäessä vähän matkaa. Kansalaisen karttapaikka tietää kertoa, että kallio on 122,4 metriä korkea meren pinnasta mitattuna. Kallion alapuolella oli kalliosta aikoinaan irronneita isoja lohkareita kauniiseen sekasortoiseen järjestykseen maahan pudonneina, näky oli henkeäsalpaava. Haukkavuori edessä oli yhdellä sanalla kuvattuna JYLHÄ! Suomen kallioperä on koko EU:n paksuin. Tutkimusten mukaan allamme on paikoin jopa 230 kilometriä kiviainesta! Suomen kallioperä on maapallon vanhimpia. Se on syntynyt eri vaiheissa 1 600–3 000 miljoonaa vuotta sitten vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa. Nuorimmat Suomen kallioperän osat ovat Kaakkois-Suomessa, vanhimmat Karjalassa. Kallioperän ikä näkyy muun muassa siinä, että alueellamme muinoin taivaita kurotelleet korkeat poimuvuoretkin ehtivät eroosion vaikutuksesta tasoittua lähes nykyiselleen jo prekambrisella maailmankaudella, joka päättyi noin 540 miljoonaa vuotta sitten. Kulutusta kestäviä niin sanottuja jäännösvuoria on kuitenkin säilynyt muutamia, muun muassa Koli ja Ylläs. Suurinta osaa kallioperästä peittää viimeisimmän jääkauden synnyttämä, muutamasta metristä jopa sataan metriä paksu…

Teijolla sijaitseva Hamarijärvi on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde. Järveä ympäröivällä alueella voi nähdä historiallisia rakennuksia, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä. Hamarijärvellä on useita uimapoukamia ja kallioita joilta voi helposti pulahtaa järven tummaan suloiseen veteen virkistäytymään. Korkeat paljaat kalliot kertovat jääkaudesta, jolloin suuret jäämassat hioivat ropoiset kalliomme tasaisiksi ja jääkauden jälkeinen meri huuhtoi ne paljaiksi. Kallioilta on upeat näköalat yli Hamarijärven ja paikka onkin mukava päiväretkikohde. Hamarijärvelle saavuttaessa voi ihastella vanhoja rakennuksia ja niiden ympärillä mutkittelevia puroja sekä niiden ympärille levittäytyvää kaunista kasvillisuutta. Sijainti: Hamarijärventie 62 25570 Teijo

Halikonlahti soveltuu kävelylenkiksi tai vaikka lasten kanssa päiväretkipaikaksi! Alueella kulkee hyväkuntoiset kävelytiet ja -polut sekä useista lintutorneista ja piilokojuista voi tarkkailla lintujen puuhia pidemmänkin aikaa. Halikonlahti on merkittävä lintualue Salossa. Rehevöitymisensä vuoksi lahdella tavataan harvinaisiakin lajeja. Ennenvanhaan Halikonlahti oli tärkeä merireitti ja Halikonjoeka pitkin pystyi purjehtimaan pitkälle sisämaahan. Halikonlahden suuria saaria ovat Vuohensaari, missä on yleinen uimaranta, tanssilava, venelaiturit, ulkokeittiö, leirintäalue sekä kesäravintola, muita saaria ovat Vartsalansaari, Luotsisaari, Angelansaari, Mäntysaari, Papinsaari, Pikkusaari, Kemiö, Karhusaari, Kaisaari, Isoluoto, Vähäluoto, Antholmen, Diskarn, Måsaholmen, Länsmansholmen, Taltenkari, Alaholma, Kalvholm, Furuholm, Konkholma, Långholmen, Teijonsaari ja Teijon Papinsaari. Halikonlahdella on opastettu lintupolku lintutorneineen. Opasteista voi tutkiskella alueen linnustoa ja lintutorneista tähystellä maisemaa kauas Wiurilaan tai Halikonlahdelle asti. Alueella voi myös tavata äkäisiä joutsenia, näitä kannattaa varoa ainakin pesimäaikaan! Leijavision panoraama Halikonlahden lintualtailta [pano file=”http://www.naejakoe.fi/wp-content/uploads/pano/R0010059_final_rotated.xml”] Sijainti: Satamakatu Salo Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halikonlahti Lähde: http://www.salo.fi/ymparistojaluonto/luontojaretkeily/luontokohteetjareitit/halikonlahdenlintupolku/

Tunneli on valmistunut 1927 ja on 111 metriä pitkä ja se korvattiin uudella tunnelilla 1990-luvulla. Tunneli huojuu sanoinkuvaamattomalla tavalla junan mennessä läpi saman vuoren viereisestä tunnelista. Hylätyssä tunnelissa on oivallista valokuvata hieman erilaisia kuvia. Sijainti: Turuntie 363 kohdilla Halikossa Lähde: http://personal.inet.fi/koti/pertti.itkonen/tunneli.htm

Halikon vanha silta on puurakenteinen museosilta, jonka rakentaminen on aloitettu 1865 ja se valmistui saman vuoden syksyllä. Halikon siltapaikka on ollut osa Suurta Rantatietä, joka kulki Turun ja Viipurin välillä. Ensimmäinen merkintä Halikon sillasta on asiakirjamaininta, jossa kihlakunnanoikeus on määrännyt koko pitäjälle sakot huonokuntoisen sillan takia. Jokaisen oli määrä ottaa osaa sillan korjaamiseen ja uuden rakentamiseen. Sillan pituus on 75 metriä ja jännemitta 27 metriä. Sillan kaksinkertainen kansilankutus jouduttiin uusimaan 1940 luvulla ja samalla uusittiin kaiteet. Sillalta on upeat näkymät jokea pitkin kumpaakin suuntaan ja sillan vierestä pääsee luontopoluille pappilanmäen luontoon ja kauniiseen joenrantaympäristöön. Ruotsin armeija hävitti sillan Suuressa Pohjan sodassa vuonna 1713 ja venäläiset rakensivat tilapäisen sillan sen tilalle sillan vanhoista hirsistä, jonka kuntoa seurattiin tarkasti. Uusi siltakin oli määrä rakentaa, mutta rakennustöihin ei koskaan päästy vaan vanhaa siltaa korjattiin aina tarpeen vaatiessa. Nykyisin paikalla on kolme siltaa, vanha silta, uusi silta ja rautatiesilta. Sijainti:Vanha Turuntie 11 24800 Halikko Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halikon_vanha_silta

Halikon nykyinen kirkko on valmistunut arvioiden mukaan noin vuonna 1440. Maria Armfelt laajennutti kirkkoa vuonna 1799, koska kirkko oli jäänyt ahtaaksi ja oli huonossa kunnossa. Laajennuksessa kirkko sai itäpuolelle uuden kuoren. Vuosina 1813-1815 kirkolle tehtiin suuremmat laajennustoimet. Pitkäkirkko laajeni ristikirkoksi. Tämän laajennuksen rahoitti Joensuun kartanon varakreivi Kustaa Armfelt ja Wiurilan kartanon kreivi August Armfelt. Laajennuksen edestä piti purkaa sakasti, asehuone sekä Hornien hautakappeli. Hornien haudat jäivät kirkon alle. Eteläsiipeen taas rakennettiin Armfelt suvulle oma hauta. Kirkon vieressä oleva kellotapuli on järjestykseltään kolmas ja on rakennettu 1773. “Kirkon rakentamiseen liitty kansantarina Elinan surmasta, jonka mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot. Hornien vaikutus kirkkoon on selvä, sillä Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien. Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra “Huurni”, joka joutui…

Sodanaikaiset pommituksen jäljet nähtävissä edelleen Halikon asemalla. Venäläisten yrittäessä pommittaa Halikon asemaa syntyivät nämä kuopat, jotka ovat edelleen selvästi nähtävillä Halikon työväentalon viereisessä metsässä. Metsä ei ole suuri, joten paikan voi hyvin katsastaa vaikka ohikulkumatkalla. Auton saa parkkiin työväentalon parkkipaikalle, josta on lyhyt kävelymatka pieneen metsäsaarekkeeseen joka on viereisten omakotitalojen tonteille menevän tien varressa. Sijainti: Mustamäentie 173 vieressä Halikossa Lähde: J.Lehmusruusu

Kiskon kirkkojärven itärannalla sijaitsi Haapaniemen linna, josta enää on jäljellä kellarikerros. Se on rakennettu 1500 luvulla ja on yksi rannikkoseudun vanhimmista aateliskartanoista. Isonvihan aikoihin 1700 luvulla linna raunioitui jättäen jälkeensä vielä nähtävillä olevan holvatun kellarikerroksen. Alue on asuttu viimeistään 1300 luvulla ja ensimmäiset merkinnät Haapaniemestä on vuodelta 1469. Haapaniemen ensimmäinen tunnettu omistaja oli Krister Frille. Suomen 1500-luvun kivikartanot, joista valtaosa sijaitsi Varsinais-Suomessa, kuuluivat mahtisuvuille, kuten Horneille, Totteille ja Flemingeille. Haapaniemi oli Henrik Klaunpoika Hornin pääkartano 1540-luvun puoliväliin asti. 1600-luvun loppupuolella kartanon omistus siirtyi Flemingeille. Linna rakennettiin ilmeisesti vuosien 1450 ja 1525 välisenä aikana. Fiskarsin ruukki sai jo 1700 luvun lopulla raunioituneen kartanon omistukseensa vuonna 1737 ja vuonna 1883 omistus siirtyi Fiskars OY:lle. Itse kivirakennus jäi ilmeisesti asumattomaksi jo 1600 luvulla ja viereinen puurakennus alkoi hoitaa isäntäperheen kodin virkaa. Fiskarsin omistuksessa olleen säteriksi muodostetun tilan hoidosta vastasivat lampuodit, vaikka heitä rippikirjoissa välillä tituleerataankin lyhenteellä “B(on)de”. Linnassa tehtiin tutkimuskaivauksia 1910 luvulla ja sitä kunnostettiin…

Aneriojärvi on peltojen ympäröimä kaunis järvi Kiskonjoen vesistön yläosassa. Järvi on runsasravinteinen kaislajärvi ja rantoja reunustavassa ilmaversoiskasvillisuudessa on järvikorte vallitsevin. Ensimmäisellä reissullamme Aneriojärvelle, oli ilma mitä kurjin, niinpä tuli mieleeni kokeilla kameran heilautus -kuvaustekniikkaa ja se kannatti, sillä lopussa näkyvä kuva on valittu kahdesti Saatchi Art sivujen Spotlightiin. Linnusto on melko monipuolinen ja lajistoon kuuluu monia lintuvesien tunnuslajeja. Lähes kaikki tavalliset sorsalinnut ovat edustettuna. Myös rantalintuja ja ruovikkolajeja löytyy useita. Mainittakoon muutamia: luhtahuitti, ruskosuohaukka sekä ruoko- ja rytikerttunen. Aneriojärvi on merkittävä muutonaikainen levähdyspaikka, jolloin alueella tavataan runsaasti mm. laulujoutsenia sekä hanhia.  Aneriojärven luontopolku on noin 600 metriä pitkä ja päättyy Lintupiilo -nimiseen majaan josta on kääntyminen takaisin.   Pitkospuita pitkin pääset ylittämään kirkasvetisen hiekkapohjaisen Varesjoen.  Aneriojärvellä on tarkkailtu lintuja 10 000 vuoden ajan ja kivikaudella lintujen levähdyspaikoille viriteltiin verkkoja ja pesistä kerättiin munia. Linnun sulkia käytettiin nuolten periin, vaatetukseen ja eristeenä. Suomen ensimmäinen soitin, huilu, on valmistettu joutsenen putkiluusta.        Your work has been chosen to be featured…