Category

Masennus/ADD/Sosiaalistentilanteidenpelko

Category

Ensimmäisiä laukauksia kuvatessa tunsin, miten päässä alkoi huimata ja jalat tuntuivat siltä, että menevät alta. Sain kuitenkin koottua itseni muutamien lähipöytäläisten mulkoiluista huolimatta ja kuvattua tapahtuman loppuun!

Olimme sopineet, että kyyditsemme erästä sukulaista bussille, jolloin lähtömme piti olla aika pian kahvien jälkeen. No. Sukulaiseni sai toisen kyydin ja siinä meni se tekosyy päästä tilanteesta pois nopeasti. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin odotella tilanteesta pois pääsyä ja teeskennellä viihtyvänsä vaikka takaraivossa jyskytti jännitys ja tilanteen epämiellyttävyys.

Moikka moi ihana lukijani! Tänään sattui taas eteen se hetki, kun oli tarpeen tutkiskella kauppojemme tilastoja ja voit varmasti kuvitella, että tulos jälleen kerran yllätti iloisesti, sillä tällaista kasvua en todellakaan uskonut näkeväni näinkin poikkeuksellisena aikana kuin nyt on (koronakriisi)! Vuoden 2020 ekalla neljänneksellä (tammi-maaliskuu siis) oltiin myyty jo 416 000€:lla, kun vuonna 2019 ekan neljänneksen myynti oli vain 127 000€ (227,56 % nousu). Nyt huhtikuun 28. päivä myyntiä on kaikkiaan jo päälle 595 000€ eli liki puoli miljoonaa, kun se viime vuonna samalta ajalta on ollut vain 161 000€ (kasvua 269,57 %)! Tässä on skaalautumista tehty venyen ja paukkuen, mutta en tiedä millainen ennustaja pitäisi olla, että näin voimakkaassa kasvussa pysyisi sata prosenttisesti koko ajan kysynnän edellä 😉 Valikoimaakin on jouduttu supistamaan aika rajusti ja vaikka tuotannosta pois jääneet tuotteet onkin lueteltu kotisivuillamme, niin monesti kuulee joidenkin puhuvan saatavuusongelmista sellaistenkin tuotteiden kohdalla, joita emme valmista enää ollenkaan. Se onkin tosi harmillista,…

Korona sitä korona tätä. Jokaisen meidän arjessa on nyt korona. Blogeissa näkyy tulvaan asti koronapäiväkirjat, pandemiapäiväkirjat, karanteenipäiväkirjat ja jokainen kokee tämän kriisin omalla tavallaan. Itse koen olevani ehkä jonkin sortin poikkeus, sillä koronakriisi ei ole vaikuttanut elämäämme juuri millään lailla teinin kotikoulua ja lisääntynyttä käsihygieniaa lukuunottamatta. Olemme aina eläneet sosiaalista etäisyyttä pitäen. Emme ole kumpikaan mieheni kanssa kavereiden luona kahveilla käyviä tai iltasella oluella istujia. Ainoat sosiaaliset yhteenkerääntymiset mitä olemme koskaan järjestäneet liittyvät aina joko syntymäpäiviin tai pihatalkoisiin 😀 Emme ole koskaan kutsuneet yhtäkään ihmistä meille kahville, emmekä ole itsekään käyneet kahvittelemassa kenenkään luona. Meidän elämämme ja arkemme on mysteeri, paitsi niille, jotka seuraavat meitä somessa tai täällä blogissa. Blogini onkin minulle sosiaalisen elämän korvike, jonne kaadan mieleni solmut ja päivieni ilot, mutta harvoin juttelen niistä asioista kenenkään kanssa. En ole sosiaalinen edes puhelimessa. Itseasiassa puhelimeni oli äänettömällä 24/7 kunnes yritystoimintani alkoi vaatimaan sen äänekkäällä olemista arkisin kello 9-16 välillä,…

Moi. Tänään on ollut ihan paska päivä! Olen jo jonkin aikaa kärsinyt jonkinlaisesta kevätmasennuksesta tai kevät ahdistuksesta, joka on ilmentynyt alakulona, itseinhona ja itse syyttelynä sen vuoksi, että en jaksa juuri mitään, vaikka ilmat ovat olleet aurinkoisia ja päivät mitä kauniimpia! Tämä päivä ei ollut poikkeus. Pitkästä, pitkästä aikaa lapsivapaa viikonloppu ja kevään lämpimimmät päivät. Mikä voisi estää nauttimasta keväästä? No ihan kaikki! Arki lähiaikoina on ollut yhtä “viilettämistä”! Ollaan valmisteltu Perniöön varastohotellia eli organisoitu remonttia, valvontajärjestelmiä, sähköasennuksia, Saaren Taika tehtaanmyymälää ja niitä varten on ollut pakollista olla välillä puhelimessa tai tapaamisissa näitä tekevien ihmisten kanssa. Siinä samalla tietty hoitaa korona-arkea kotona ja pyörittää yritystoimintaakin. Tänään oli erään varastotilan tyhjennys ja meidän oli tarve olla paikalla. Samalla oli sovittu mahdolliselle uudelle asiakkaalle esittely varastotiloissa. Kaikki nämä viimeaikojen sosiaaliset kontaktoinnit ovat olleet ihan mielettömän kuluttavia minulle, vaikkei niitä ehkä muiden mielestä kovin paljoa ole ollutkaan 😀 Eräänäkin päivänä soitto remonttifirmalle ja…

Moikka moi ihana lukijani! Huomasit varmaan, että kirjoitankin tänne vanhaan koti saaressa -blogiini sen uuden sijaan? Perustin sen uuden yhdessä vaiheessa kärsiessäni aivan mielettömästä ahdituksen tunteesta, joka osin johtui varmaan tästä blogista, mutta myös kai vain siitä, että satun kärsimään voimakkaasta ahdistuksesta aika ajoin. Tänään oli taas yksi sellainen päivä ja epäilen sen johtuvan yrittäjyyteen liittyvistä asioista, kuten lähiaikoina tulleista useista todella kuormittavista sähköposteista. Olenkin niiden takia valvoskellut jo muutaman yötä, mutta tänään heti aamupäivän jälkeen alkoi lisäksi rinnassa tuntumaan todella raskas painon tunne, ikään kuin olisi voimakas astmakohtaus päällä, mutta eihän siihen astmalääkkeet auttaneet. Myöhemmin painon tunteen lisäksi alkoi vasen puoli rintaa vihlomaan, jolloin ymmärsin, että kyseessä on ahdistus eikä astmakohtaus. En oikein edes tiedä voinko ahdistuksen aihetta avata enempää, sillä yrittäjyydessä on sellainen paska juttu, että et voi henkilönä kirjoittaa miltä sinusta tuntuu, koska se katsotaan heti brändisi sanomaksi tai jonkun haukkumiseksi. Olen siis koittanut viime kuukaudet olla…

Heippa ihana lukijani! Väkisin oikeastaan lähden tätäkin bloggausta kirjoittamaan. Toisaalta minulla on halu kyllä kirjoittaa, mutta voimani ovat totaalisen loppu, enkä tiedä saanko aikaan mitään järkevää kirjoitettavaa, mutta yritän nyt ainakin. Paljon olisi iloisia asioita mistä voisin raportoida, kuten pitkälle syksyyn jatkunut mahtava ja nouseva myynti Saaren Taika tuotteiden osalta, vaikka oletin jo koulujen alun jälkeen edes hienoista laskua myyntiin. Tai havaintoni meidän tuotteiden korkeasta laadusta verrattuna useiden kymmenien huippuvalmistajien kosmetiikkaan, jota olen viime kuukausina maahantuonti mielessä testaillut ja tuotteiden laatuun pettynyt! Mutta voimat eivät riitä iloitsemiseen. Mielessäni velloo vaan kateus heidänlaisiaan kohtaan, jotka jaksavat jopa raskaiden työpäiviensäkin jälkeen käydä lenkillä/salilla/jumpassa/pihatöissä/missä vaan. Itselläni voimat riittävät juuri aamukahviin ja pieneen pakolliseen aamuvetreytykseen etupihalla tulevaa leikkausta ennakoiden ja kuolemanpelkoani tyynnyttäen. Siinäpä se. Niin. Se leikkaus. Neljäs jo numeroltaan liittyen epäonnisten Essure-implanttien asennukseen, oireiden aiheuttamiseen, epäonnistuneeseen poistoon ja sen aiheuttamien arpityrien epäonnistuneeseen korjaukseen. Essureiden vuoksi ilmaantunut keliakiatyyppinen oireilu sekä laktoosityyppinen oireilu on heittänyt…

Heipä hei ihana lukijani ja kiitos, että olet tullut blogiini katsomaan kuluneen viikon kuulumisia! Kirjoitan tätä perjantaina, I love me 2019 messujen ensimmäisenä iltana. Messut ovat juuri päättyneet ekan päivän osalta ja messuemäntämme saapuneet turvallisesti hotellillensa lepäämään. Kulunut viikko sujui hieman surkeissa merkeissä. Alkuviikolla sattui taas sellainen sähköpostin lukukerta, joka imaisi mehut totaalisesti. Tunne oli sellainen, että kirjaimellisesti tunsin voimieni valuvan ensin päästäni kohti vartaloani ja siitä eteenpäin jalkojeni kärjistä ulos minusta, jonka jälkeen istuin taas itkien voimattomana ja kykenemättömänä tekemään mitään muuta 🙁 Viikolla mies loukkasi taas selkänsä ja oli täysin toimintakyvytön oikeastaan koko loppuviikon kipupiikeistä, relaksanteista ja voimakkaista kipulääkkeistä huolimatta. Minä jouduin sitten pakkaamaan ja kasaamaan tyrieni (nostokielto!) kanssa yli 100 kiloa pyykkietikoita, yli 50 kiloa nesteshampoita, yli 200 kiloa saippuoita sekä muutaman laatikollisen muuta myyntitavaraa, sekä toki somisteita useita laatikollisia! Voin kertoa, että hieman hiki virtasi! Tavaraa tuli yhteensä yli 40 Ikean muovilaatikollista, ja hyllyt, tuolit ja…

Heippa taas ihana lukijani! Tänään heräsin kolmen tunnin yöunien jälkeen, eli siinä neljän paikkeilla. Mielessä pyöri viikonlopuksi ajoitettu tuotekuvaus naapurisaarella, jota varten olemme vuokranneet modernin huoneiston meren ääreltä. Paikalle olemme menossa vain minä ja mieheni, ja silti jännitän kuvaamista niin kovin etten pystynyt taaskaan nukkumaan 🙁 Tämä on ihan tuttu fiilis minulla! Aina kun on tiedossa jotakin uutta niin minä jännitän, kipuilen, voin huonosti ja nukun huonosti. Nytkin herätessäni ja pyöriessäni sängyssä tovin tunsin paikasta toiseen tuntuvaa kipua pirteyden ja levottomuuden lisäksi. Uusi jännittävä juttu voi olla ihan vaikka jokin uusi tuotekategoria, kuten tässä tapauksessa todella ihanat aidot käsintehdyt hamam pyyhkeet! Voitko kuvitella? Pyyhkeen vuoksi menettää yöunet?! Tälleen aamuyön yksinäisinä ja pimeinä tunteina tämä minun jännittelyni ja unettomuuteni on ennen kaikkea hitsin ärsyttävä asia! Olisin mieluusti nukkunut pitempään kuin 3 tuntia ja olisin mieluusti ihminen, joka ei tällaisia turhia arjen perusjuttuja jännittäisi! Ne hamam pyyhkeet ovat kyllä niin ihania, että…

Moikka moi arvoisa lukijani! Käväisin tänään Salon sairaalassa TT-kuvassa eli tietokonetomografiassa, jonka avulla koitetaan selvittää onko Essure-implanttien leikkelyoperaatioiden jälkiseuraamuksena asennettu tyräverkko paikoillaan, sillä tyräkivut ovat palanneet saman tuntuisina takaisin. Käväisyksi käyntiä voi nimittää sellainen henkilö, jolle se tosiaan on pelkkä nopea ja huoleton käväisy. Minulle se oli stressaava ja väsyttävä kokemus, jota jännitin jälleen jo useita useita päiviä etukäteen! Soitin jopa osastolle viime viikolla tiedustellakseni ettei kyseessä vain ole samantyyppinen putki, kuin magneettikuvassa, johon en koskaan sitten lopulta pystynyt menemään 🙁 Onneksi ei ollut, mutta palataanpa tuohon parin vuoden takaiseen magneettikuvaamiseen.. Olen ikäni kärsinyt selkäsäryistä ja nuorempana selkätutkimuksissa on ilmennyt, että selkäni on väärässä asennossa ja pahasti notkolla. Nyt vanhempana selkäongelmat ovat aiheuttaneet ilmeisesti hermopinteitä, jotka taas tekevät ikävää raajojen puutumista. Aluksi huomasin sen polkiessani kuntopyörää, kun keskivarpaat alkoivat puutua. Myöhemmin toinen reisi alkoi puutua makuuasennossa ja myöhemmin myös seistessä. Raajojen puutuminen on ajoittain niin rajua, että herään yöllä siihen…

Moi! Tänään kirjoitan puolittain väkisin, koska todellisuudessa minua ei huvittaisi yhtään kirjoittaa. Minua ei huvittais tehdä yhtään mitään. Ei ole huvittanut jo hyvään aikaan. Tunnistan olevani enenevästi masentunut. Se alkoi syksyn saapumisen tajuamisesta. Juuri, kun olin kehunut, että matka lämpimään kesken synkimmän talven auttaa masennuksessa. No ei se sitten autakaan, ainakaan tässä kohtaa 🙁 Masennus on hiipinyt päälleni pikku hiljaa. Jotkut ovat varmaan huomanneet etten ole jaksanut enää meikata vuoteen, ehkä kahteen. Hiukset jaksan heittää löysälle ponnarille vielä aina silloin tällöin. Kulmakarvat ovat useimmiten nyppimättä. Miltä se masennus sitten näyttää? Et varmaan huomaa hymyni hyytyneen tai ääneni hiljenneen! Mutta huomaat ehkä meikin jääneen pois. Ulkoilut kuten pyöräilyreissut ja metsäkävelytkin ovat jääneet pois. 2017 2017 Nyt Masennus ei välttämättä näy päälle. Jos et tuntenut minua aikaisemmin, et välttämättä tiennyt, että olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja harvoin menin edes kauppaan laittamatta hiuksia ja ilman meikkiä. Nykyään et luultavasti näe minua meikeissä…

Heipahdus ihana lukijani! Syksy on tavallaan ihanaa ja rauhoittavaa aikaa. Kuolevien ja talviunille painuvien kasvien kauniit värit valloittavat maiseman ennen raadollisen synkän ja pitkän harmaan kauden alkua. En pysty estämään tajuntaani ajattelemasta ja ahdistumasta siitä sateisesta ja pimeästä ajasta, josta kaikki se tuleva värien loisto kielii. Tänä syksynä tuntuukin, että masennuksen ja toimintakyvyn lamaantumisen minimoimiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön! Pari artikkelia sitten kerroinkin millaisia aurinkokennovalaisimia olin laittanut puutarhaamme. Tänään olisi tarkoitus laittaa kalliokukkapenkin raivauksen ajaksi pois nostetut pylväs pihavalomme takaisin paikoilleen. Ja tottakai nettishoppasin myös ihan sähkölläkin toimivia puutarhan tunnelmavaloja, nuo aurinkokennovalot kun eivät silloin pimeimpään aikaan enää juurikaan loista 🙁 Meidän paikallisesta puutarhakaupasta löytyi kivoja syyskasveja ja vaihdoin keväällä laittamani kukkaset nyt talven yli sopiviin. Kivat puutrhatontutkin löytyivät sieltä 🙂 Nettishoppasin K-Raudasta 30:n ledin hehkulamppuketjuja ylä- ja alapihalle kumpaankin ja 5:n ledinvalon maapiikkivalaisimet myös ylä- ja alapihalle. Maapiikkivalaisimet tulevat kukkapenkkien reunuksille. Alapihalla siis siihen kukkapenkkiin, joka on ulkoporealtaan…

Heippatirallaa ihana lukijani! Follow my blog with Bloglovin Kirjoitan tätä vielä tänne Uussaaristolaiset blogiini, mutta parhaillaan verkkosivuoperaattorini nimipalvelimet päivittyvät ympäri maailman ja pian ohjaavat (jälleen) uuden blogini omaan webhotelliini ja pääsen siirtämään tämän blogini sinne. Miksi taas uusi blogi? Jaa-a kuule, mene ja tiedä?! Nämä ovat näitä vain minulle niin tuttuja ahdistukseen liittyviä juttuja, joille en löydä selitystä. Olen mieleltäni vahingoittunut. En ole niin kuin muut, en ole terve enkä tasapainoinen. Parhaillaan olen ihan hemmetin ahdistunut! Ahdistusta on jatkunut jo jonkun aikaa. Se liittyy moneen pieneen asiaan, joista yhdessä on kasvanut suuri ahdistusmöykky, sellainen, jota en osaa itse purkaa 🙁 Se on johtanut blogihiljaisuuteen, nimen vaihtoon somessa, blogien osoitteiden muuttumisiin ja vaikka mihin, mutta nyt päätin, että jo saa riittää! Saan kirjoittaa omassa blogissani mitä haluan. Jotkut eivät ehkä tykkää siitä. Jotkut ehkä sietävät pakosta. Jotkut ehkä samaistuvat. En välitä mille muista tuntuu. Haluan, että oma oloni on kotoisa ja…

Moikka taas ihana lukijani ja tervetuloa aurinkoiseen saaristolaisblogiin pienelle luku- ja kuvamatkalle helteen valloittamaan saaristoon! Säätiedotuksissa hehkutettu “käristyskupoli” alkaa hönkiä päälle sietämättömiä helteitä ja vaikka toiset nauttivatkin auringosta ja lämpimistä keleistä, niin kaikille tuo paahtavan tukala kuumuus ei ole mieleen. Itse olen kahden vaiheilla tykkäänkö vai en? Aiemmin olin ehdottomasti talvi ihminen ja kuumat kesäpäivät olivat jotain sellaista mistä en pitänyt laisinkaan. Nyttemmin mieleni on muuttunut ja pidän sekä kuumasta, että kylmästä riippuen vähän missä olen ja mitä minun pitää tehdä. Masennuksen kanssa eläessä kauniit päivät usein ahdistavat, koska kaikki muut ovat niin aktiivisia ja saavat paljon aikaan. Minä taas saan pari tuntia päivässä aikaan ja lopun aikaa olen väsynyt. Se on useimmiten aika ahdistavaa ja koen paljon syyllisyyttä siitä etten jaksa kaikkea yhtä paljon kuin muut! Kateellisena katson joidenkin Facebook tuttujeni päivittäisiä postauksia missä käydään töissä ja kuntoillaan, hoidetaan lapset, kissat, koirat, mummot ja vaarit, ja sen lisäksi vielä…

Moikka taas ihana lukijani! Tänään kirjoitan asiasta, jota et näe minusta päältä päin, mutta joka vaikuttaa ja vaikeuttaa elämäni kaikilla sen osa-alueille. Eniten ehkä juuri yrittäjyydessä. Se on ADD, eli tutummin tarkkaavaisiishäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. ADD vaikeuttaa eniten keskittymiskykyäni ja sen huomaat luultavasti helpoiten minusta. Ulkopuoliselle se näkyy mm. puheen keskeyttämisenä sekä kuulemisen vajaudella, eli näytän kuuntelevan, mutta asia ei välttämättä rekisteröidy perille asti. Itselleni keskittymisvaikeus näkyy yrittäjyydessä mm. tilauksia pakatessa, jolloin minulle sattuu virheitä jos samassa tilassa on muita ja he häiritsevät keskittymistäni esim. juttelullaan. Keskittymisvaikeudet korostuvat stressaavissa tilanteissa ja niiden jälkeen. Useimmiten tarvitsen päivän palautumisajan esim. asioilla käymisen jälkeen tai jonkin tapaamisen jälkeen, sillä keskittyminen on mahdotonta kuormittuneena. Sosiaaliset tilanteet ovat minulle äärimmäisen vaikeita. Tätä voi olla ulkopuolisen vaikeaa ymmärtää varsinkin kun ulkopuolelle ei sairaudesta näy mitään viitteitä. Et näe päälle, että olen ollut nukkumatta tai nukkunut huonosti. Et huomaa, että vatsani on ollut sekaisin ja…

Rento sunnuntai? Well.. Not! Äidillä oli “kinkerit” jonne meidätkin oli kutsuttu. Ajeltiin siis aamupäivästä sinne päin. Jännitystä pukkasi, onhan siellä paljon hieman vieraammaksi jääneitä sukulaisia, jotka varmasti kaikki haluavat kuulla miten kosmetiikkafirmallani menee. Otinkin jo varuiksi mieheltäni Propralin tärinää ja jännityksen tunteita ehkäisemään. Propral on minulle tuttu lääke. Sain sitä pahoinpitelyni jälkeen (ex mieheni yritti kuristaa minut, mutta kirjoitan siitä ehkä joskus toiste), sillä siitä minulle tuli pitkään kestänyt tärinä, joka ei lainkaan loppunut. Silloin söin jonkun aikaa Propraleja. Tyräkipukin ilmoitteli itsestään. Ekan kerran n. 1,5 viikkoa sitten voimakkaana vihlontana jossakin niillä main missä tyräverkon alaosa on kiinni. Edellispäivänä sitten pastaruuan jälkeen samanlaisena vatsakipuna kuin ennen tyräleikkausta. Nyt navan vieressä tuntuu taas kova kipeä pallura ja arvelen, että jompikumpi arpityristä on palannut takaisin 😣 Arpityrät (2kpl) sain siis Essure implanttien ansiosta. Nämä kun sisälsivät nikkeliä ja aiheuttivat paljon kipua, turvotusta ja särkyä minulle. Niitä sitten epäonnistuneesti poisteltiin, jonka jälkeen minulle…

Heipparallaa rakas lukijani! Tänään vihdoin se OP-Median haastattelu tapahtui, jonka piti olla jo aikoja sitten, mutta ensin itse jouduin jäämään sairaalaan pidemmäksi kuin olin ajatellut ja sitten haastattelija sairastui. Nyt minua haastattelikin toinen henkilö hänen sijaansa. Haastattelu oli suht nopea, mutta siinä käytiin läpi sellaisia kipeitä kipeitä asioita, jotka taas jäivät mieleni sykeröihin ja vaativat päästä kirjoitetuksi ulos. Olen elänyt jo lain tällä puolen niin monta vuotta, että olen lähes unohtanut sen, että alunperin aamulla työelämään herääminen, lapsen kouluun laittaminen ja laskujen ajallaan maksaminen on ollut minulle täysin vierasta suurimman osan elämääni. Tänään palasin niihin muistoihin (VAROITUS herkimmille! Vanhassa blogissa graafista tekstiä) takaisin. Olin 14-vuotias, kun jouduin ensi kerran tekemisiin poliisien kanssa. Olimme varastaneet auton. Pian pöllityillä autoilla ajeleminen korvasi kotona nukutut yöt ja läheskään aina äidillä ja isällä ei ollut tietoa missä olen, olenko hengissä ja tulenko koskaan takaisin. 17-vuotiaana olin jo vankilassa, jossa vietin 18-vuotis syntymäpäivääni. 19-vuotiaana olin…

Pistää, pistää rintaan edelleen. Se alkoi eilen alkuillasta. Edellisen päivän aamulla alkoi jo hengenahdistus, joka jatkuu edelleen. Mistä on kyse? Luultavasti liian monta sosiaalista tilannetta näköpiirissä. Miehen vanhemmat tulevat meille ekaa kertaa tänne uuteen kotiin toiselta puolen Suomea ja ovat yhden yön. Juhannusviikolle lupasin isommalle paikallislehdelle haastattelun johonkin isoon henkilöjuttuun, jonka he haluavat musta tehdä. Tänään on ultra Salossa; mulla on patteja vasemmalla puolella kaulalla ja ne eivät ole turvonneita rauhasia.. Toivottavasti tällä kertaa olisi naislääkäri ultraamassa, viimeksi oli mies ja menin siitä niin paniikkiin etten muistanut missä ultrattava patti sijaitsi, niinpä mitään ei “löytynyt” sillä kertaa 😥 Iltapäiväksi lupasin pienemmälle paikallislehdelle haastattelun, jota he ovat odotelleet jo huhtikuusta, mutta olen aina siirtänyt. Normi arkea toisille, mulle taas liikaa kerralla. Sellaista se on sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa eläminen. Monikaan ei ymmärrä, oireet, kivut ja säryt kun eivät näy päälle. Ja ne tulevat vielä todennäköisesti pahenemaankin vielä.

Moikka moi arvoisa lukijani! Mikäli olet seuraillut minua blogissa tai somessa niin tiedät varmaan, että sairastan masennuksen ja ADD:n lisäksi sellaista kurjaa sairautta kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Tämä sairaus ei juurikaan näy päälle, eikä sitä toisinaan itsekään muista ajatella, kuten tänään! Vanhasta muistista olisi nimittäin pitänyt ymmärtää, ja miehenikin asiasta vihjaisi, mutten reagoinut siihen, että jos tiedän, että samana päivänä on stressaava meno, kuten tänään lapsen HOJKS koululla, ei kannattaisi alkaa tekemään mitään muuta! Lähdin kuitenkin reippain mielin Taikatehtaaseen tarkoituksenani tehdä isompi, noin 90 kappaleen erä suosittua uutta Ruususaippuaa. Kaikki sujui mielestäni ihan hyvin, mutta jossakin kohtaa keskittymiseni on herpaantunut, koska saipputaikina alkoi jämähtää kattilaan jo ennen, kun olin saanut kaikkia aineksia joukkoon. Koko erähän siinä meni taas pilalle ja tappiot ovat jälleen tuntuvat 🙁 Mies sitten pääsikin toteamaan, että hänhän sanoi ettei kannata tänään mennä tekemään saippuaa. Ehkäpä ensi kerralla uskon häntä sitten! Sosiaalisten tilanteiden pelko ilmenee minulla juuri…

Moikka! Mun piti sillon yks ilta kirjottaa väsymyksestä ja siitä miten tällaiset sosiaalisesti rajoittuneet väsähtävät pelkästä kauppareissusta, mutta kirjoitinkin asiaa yrittäjyydestä ja siitä miten jotkut maahantuojat kilpailevat itse hinnanpolkumeiningillä omien jälleenmyyjiensä kanssa. No tänään mä voisin sitten kirjoittaa sulle siitä aiheesta, että mitä se sellainen sosiaalinen rajoittuvuus on ja onko kyseessä mun keksimä sana vai onko tuollainen sana oikeesti olemassa? Mä pidän itse itseäni sosiaalisesti rajoittuneena enkä ole aiemmin nähnyt tai kuullut kyseistä sanaa joten olen aina olettanut, että se saattaa olla mun keksimä. Voi toki olla, että sana on jo ollut olemassa ja se on vaan jostakin tullut alitajuntaani. No, tuo sana ei tässä ole mikään jutun ydin, vaan jutun ydin on sellainen luonne, sairaus tai ominaisuus, jonka vuoksi esim. kaupassa käyminen väsyttää ihmisen niin kovasti, että se tarvitsee sen jälkeen unta. Mulla itselläni on ihan diagnoosikin tuohon ja se on sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen kirjoitellut siitä useita kertoja…

Olinhan nuorena aito katulapsi, nukuimme usein rappukäytävissä, lehtiroskiksissa, varastetuissa autoissa, ihmisten ulkorakennuksissa jne. Myöhemmin “käväisin” pariin kertaan vankilassa ja sain lapsen aivan liian lapsellisena vielä itsekin, ratkesin koviin huumeisiin, pääsin niistä vain mennäkseni väkivaltaiseen parisuhteeseen ja sairastuakseni yli 10:n vuoden vaikeaan masennukseen. Olen siis tullut sieltä pohjalta. Ihan oikeasta pohjasta, ei mistään “hienoperseiden” pohjasta jossa on kuukausi syöty makaronia ja tonnikalaa, vaan ihan aidosta pohjasta, huonoista lähtökohdista ja vielä huonommista elämänvalinnoista, huono-osaisuuden vuosikymmeniä kestäneestä kierteestä.

Moikka moi arvoisa lukijani! Törmäsin Facessa kaverini julkaisemaan sarkasmikuvaan jossa kerrottiin puhelimessa olevan 8 toimintoa joiden kautta saa yhteyden ilman, että tarvitsee puhua kenenkään kanssa. Kuva oli niin nerokas ja aivan kuin suoraan omasta suustani, joten päätin kirjoittaa asiasta pienen pohdinnan blogiini. Aika moni johon olen törmännyt puhelinkammo-asian tiimoilta ei ymmärrä laisinkaan mistä sellaisessa on kysymys. Suomessa vielä jopa monella yritykselläkin on hommat sen verran takapajulassa, että ainoa yhteydenottomahdollisuus on joko käynti taikka soitto. Turha kai arvatakaan jäävätkö nämä yritykset auttamattomasti pois jo yhä useampien listoilta, sillä tiedän myös useita ja yhä useampia ihmisiä joille soittaminen ei ole vaihtoehto. Mikä ihmeen puhelinkammo? Puhelinkammo on tunnetila, fobia, tai ehkä jopa sairaus joka saa stressihormonit nousemaan pelkästä ajatuksesta, että pitäisi puhua jonkun kanssa. Puhelinkammoinen ei kykene soittamaan virastoihin, lääkäriin tai minnekään muuallekaan “tärkeisiin paikkoihin”. Itselläni on ollut puhelinkammo useita vuosia ja puhelin onkin nykyään lähes aina äänettömällä. Ihmiset joiden tarvitsee saada minuun…

Moikka taas! Nykyään monesti kuulee ja lukee sellaisesta kuin erityisherkkyys, ja tuntuu, että joka toinen joko netissä tai livenä tapaamani henkilö kuvaa olevansa tällainen. Mikä tämä erityisherkkyys sitten on? Monen mielestä varmasti huuhaata enkä itsekään tiedä kumman kannalla olen! Minua kuitenkin joskus mietityttää, että olenko itse tällainen erityisherkkä vai johtuuko jotkut tietyt “oireeni” siitä, että minulla on ADD? ADD on sama kuin ADHD, mutta ilman sitä ylivilkkauspiirrettä . Minulla ADD oikeastaan vaikuttaa eniten keskittymiskykyyn. Mieheni usein huomauttaa, että esim. leffaa katsoessa vaikutan siltä, kuin jokin asia häiritsisi mieltäni tai etten ole kunnolla keskittynyt leffaan. Totta. Monesti en olekaan. Keskittymiskykyni on todella tiivistä, mutta lyhytaikaista! Pitkien kapulakielisten lauseiden lukeminen ei esim. onnistu juuri ollenkaan. Jos saan postissa pitkiä A4:sia jotakin sopimusta tai ohjetta, en millään pysty lukemaan niitä kerralla loppuun! Monesti pyydänkin miestäni lukemaan ne ja kertomaan minulle tiivistetysti mitä ne pitävät sisällään. ADD aiheuttaa myös sen, että luulen lukevani jonkun…