Billnäsin ruukki

Billnäsin ruukki sijaitsee Mustionjoen rannalla nykyisessä Raaseporissa. Sen perusti Carl Billsten 1600 luvun puolivälin tienoilla.

Viimeistään 1639 Billsten ryhtyi rakentamaan ruukkiaan Mustionjoen kosken rantaan. Kolme vuotta aiemmin oli alkanut 30-vuotisen sodan viimeinen vaihe, kun Ranska oli lähtenyt Ruotsin liittolaisena mukaan tappeluun Kardinaali Richeliun johdolla, joka oli Oxenstiernan hyvä kaveri. Raudalle oli kysyntää. Billsten siis rakensi kahden vuoden aikana masuunin ja kaksi kankirautavasaraa. Energia vasaroihin saatiin koskesta, jossa oli lyhyellä matkalla putousta kuusi metriä. Hiiltä poltettiin puusta, jota saatiin lähimetsistä. 25 kesäkuuta 1641 Billsten sai ruukinoikeutensa ja sen myötä kuuden vuoden verovapauden, oikeuden puunottoon lähimetsistä, rajoitetun oikeuden käydä kauppaa (eli käytännössä myydä ruokaa ja vaatteita ruukin työläisille) sekä oikeuden saada malmia Ojamon kaivoksesta.

Billnäsin ruukki oli Suomen neljäs ruukki, jota edelsi Suitia, Mustio ja Antskog. Kaikki nämä olivat Lohjan Ojamon rautamalmia varten perustettuja.

Nuoremman Carl Billstenin jälkeläisten aika ruukkien johdossa oli ehkä niiden historian vaikein. Tämä johtui siitä, että Ruotsi oli vuodesta 1700 aina vuoteen 1721 jatkuvasti sodassa (siinä Suuressa Pohjan Sodassa siis). Toisin kuin aiemmin taistelut eivät riehuneet kaukana Keski-Euroopassa vaan Suomessa, Baltiassa ja Pohjois-Euroopassa. Ruukit kärsivät paitsi vihollisen vahingonteosta myös siitä, että tuotteita oli vaikea saada markkinoille. Lisäksi sota toi mukanaan muutakin kurjuutta: 1711 Etelä-Suomessa riehui rutto, joka tappoi niin merkittävän osan ruukkien työntekijöistä, että tuotannollinen toiminta piti keskeyttää joksikin aikaa.

Ruukki päätyi Johan Wilhelm Hisingin omistukseen, joka kuitenkin kuoli vuonna 1751 ja ruukit siirtyivät hänen veljelleen Michalelille. Michaelin kuoltua ruukit jaettiin hänen pojan ja tyttärensä kesken, joista poika Johan peri Billnäsin, Fagervikin ja Skogsbyn.
Johan Hisinger rakensi Billnäsiin yhden Suomen ensimmäisistä kansakouluista. Hisinger oli edistyksellinen mies muutenkin, hän mm kasvatti kasvihuoneissaan appelsiinia ja viinirypäileitä ja hänen Fagervikissaan kasvatettiin Suomen ensimmäiset perunat.
Billnäsin puutarhakoulu on onkin ilmeisesti juuri Johan Hisingerin botaniikkaharrastuksen peruja.

Johanin pojanpojalla, kamariherra Johan Fridolf Mikael Hisingerillä (1803–1883) oli hänen kuollessaan kolme poikaa elossa ja ruukit jaettiin heidän kesken. Vuoteen 1883 asti siis Billnäsin, Fagervikin ja Skogsbyn ruukit kuuluivat samaan yhtiöön. Nuorin pojista (ja muistakin kahdeksasta lapsesta) Fridolf Leopold Hisinger (1845-1928) peri Billnäsin.

Billnäsissä valmistettiin 1800 luvun uudistusten jälkeen kankiraudan lisäksi myös nauloja, kirveitä, lapioita, hevosenkenkiä ja laivantakeita jotka myytiin Suomenlahden etelärantojen kaupunkeihin mm. tallinnaan.
Puinen ruukinkartano Villa Billnäs rakennettiin 1882.

1800-luvun loppu oli suomalaiselle ruukkiteollisuudelle ankeaa aikaa. Päätuote oli edelleen vasarapajojen tuottama kankirauta, jota tullivapauden suojassa vietiin Venäjälle, mutta ei juuri minnekään muualle. Tuotantokustannukset olivat liian vanhanaikaisista tuotantotavoista johtuen liian korkeat, että Suomi olisi pystynyt kilpailemaan muilla markkinoilla.

1800 luvun lopulla alkoi uusi kukoistuskausi, kun vanhojen pajojen tilalle nousseessa teollisuuslaitoksessa valmistui ovenkahvoja, kirveitä, kihveleitä, vasaroita, hakkuja ynnä muitaja eriyisesti Venäjän suuren armeijan työtilaukset pitivät ruukin työmiehet kiireisinä. Parhaimmillaan vuonna 1915 ruukilla oli töissä 1072 työntekijää.

Fridolfin uudistusten myötä takeiden tuotanto nousi vuoden 1885 pohjalukemista 15-kertaiseksi vuosikymmenen loppuun mennessä. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua takomotuotanto oli jälleen 15-kertaistunut noin 1 300 tonniin vuodessa. Tuotanto kaksinkertaistui joka viisivuotiskaudella. Tuotteiden laatu ja hinta olivat kilpailukykyisiä kaikilla markkinoilla. Billnäsin keskeisimpiä takomotuotteita olivat lapiot, hakut, vasarat, kirveet ja muut työkalut. Amerikkalainen tuotantomalli merkitsi sitä, että metalliosat valettiin kokonaisina ja työntekijät erikoistuivat tiettyihin työvaiheisiin.
Vastaavaa työkalutuotantoa ei maassa juuri ollut, joten kysyntää riitti. Legendaaristen kirveiden ja lapioiden osalta Billnäs sai monopoliaseman Venäjän keisarillisen armeijan varustajana. Saman lapiomallin myöhemmän version otti myös itsenäistyneen Suomen armeija käyttöönsä – sillä kaivettiin juoksuhaudat Talvi- ja Jatkosodassa. Sittemmin siitä kehitetty, Fiskarsin valmistama malli on myös ollut NATO:n hyväksi havaitsema. Billnäsin kirves on vielä kuuluisampi – sitä ja sen pohjalta kehitettyjä kirvesmalleja pidetään edelleen parhaina, mitä tästä maasta löytyy.
Billnäsin tuotteet keräsivät huomiota myös Suomen ja Venäjän rajojen ulkopuolella ja voittivat monia kansainvälisiä palkintoja vuosina 1889-1900. Hisinger itse oli Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyssä oman alansa palkintoraadissa. Ranskalaisten kunnioituksesta kertovat hänen saamansa huomionosoitukset Chevalier de Merité Agricole ja Officier de l’Instruction publique.
Billnäsissä taottujen työvälineiden puuosien valmistamisen turvaamiseksi Hisinger rakennutti 1891 sahan. Sen yhteydessä oli myös sorvaamo, jossa tuotettiin työkalujen, mm. legendaaristen kirveiden, varsia. Osa Billnäsin tehdasalueesta paloi 1895 (taas), mutta se ei Hisingeriä lannistanut. Vuosisadan viimeisinä vuosina hän rakennutti lähes joka vuosi jonkin uuden verstaan. Uusi tuotantoalan laajennus oli vuorossa 1896, jolloin Hisinger perusti laajan puusepänverstaan. Siinä alettiin 1909 valmistaa konttorihuonekaluja, jotka saivat Suomessa suuren suosion. Merkki oli Billnäs. Huonekalujen raaka-aineena oli pääosin puolalainen tammi.

Maankuulujen konttorihuonekalujen valmistus aloitettiin ruukissa vuonna 1909 amerikkalaisten mallien mukaan puolalaisesta tammesta. Huonekalujen tuotanto jatkui aina 1950 luvulle asti!
Fridolfin puinen jälkeen 1883 rakennettu kartanorakennus paloi vuonna 1915 ja nykyinen kivirakennus ”Villa Billnäs” on osin rakennettu samalle kivijalalle.
Ensimmäinen maailmansota katkaisi hyvän ulkomaankaupan ja markkina-alueeksi jäi kotimaa. Ruukki liitettiin osaksi Fiskarsia vuonna 1920 ja siellä jatkui työkalujen valmistus aina 1970-1980 luvuille asti jonka jälkeen teollinen toiminta lakkasi vanhojen ruukkirakennusten ollessa sopimattomia nykyaikaisen teollisuuden käyttöön.
Edelleenkin ruukkialueen laidalla valmistetaan kuuluisia Fiskarsin saksia uudemmissa moderneissa tuotantolaitoksissa.
Billnäsin ruukkialue alkoi rapautua käyttämättömänä ja sen säilyttämiseksi perustettiin Kiinteistö Oy Pohjan Ruukkiteollisuus, joka jatkuvista taloudellisista vaikeuksistaan huolimatta on pyrkinyt toteuttamaan sen tavoitetta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ruukkimiljöiden säilyttämiseksi.