Aurinkoisen päivän saariretki ja pohdintaa korona-ajasta
Moikka moi ihana lukijani!
Koronarajoitukset ovat suurelta osin purettu ja se näkyy meillä myös täällä saaristossa. Mökkeilijöitä, kalastajia, veneilijöitä ja ulkoilijoita näkyy liikkeellä ennemmän kuin aiemmin koskaan olemme nähneet!
Onkipaikkojen lähistöjen tienvierustat on parkkeerattu autoja täyteen, venesatama oli niin täynnä autoja, että omamme tuskin mahtui joukkoon, jne. Ihmiset ovat selvästi liikkeellä nyt kotimaassa ja lähistöllä, koska karanteenista on saatu tarpeekseen ja suurimman osan ulkomaanmatkat on peruttu.
Tässä onkin nyt lähimatkailulla edessään ehkä todellinen kulta-aika ja nähdään ketkä osaavat sen tuotteistaa ja ketkä eivät. Korona-aika on yrittäjyyteen liittyen ollut varsin mielenkiintoista seurattavaa muutenkin. On näkynyt runsaasti lopettamisia, mutta myös runsaasti kukoistusta. Korona on laittanut yrittäjien keskseliäisyyden ja vieterin koetukselle! Tämä aika on näyttänyt keillä on kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja ketkä jäävät tuleen makaamaan.
Olen seurannut aika läheltä useankin eri yrityksen toimia koronan aikana ja huomannut miten jopa samalla alalla olevista yrityksistä jotkut lamaantuivat heti asiakasvirran tyrehdyttyä ja löivät lapun luukulle, ja toiset taas keksivät jonkin toisenlaisen konstin tehdä myyntiä ja kukoistavat jopa normaali aikaakin paremmin parhaillaan.
Itsellämme on korona vaikuttanut pahiten ehkä tarvikkeiden, materiaalien ja raaka-aineiden saantiin. Lisäksi erittäin paljon pidentyneet toimitusajat kaikilla edellä mainituilla sitoo todella paljon rahavaroja, kun useita asioita on kymmenillä tuhansilla maksettu etukäteen ja tavaran saa tuottamaan vasta useiden kuukausien päästä maksamisesta. Mutta se on sitä koronaelämää, minkäs sille tekee. Se on joko kestettävä ja selvittävä, tai sitten lyötävä lappu luukulle.
Tänään tehtiin ihana saariretki mieheni kanssa tuohon eräälle lähisaarelle. Aurinko paistoi ja oli melko tyyni ilma. Olimme aikaisin liikkeellä ja hyvä niin, sillä moni asumaton luonnonsatamainen saari oli jo varattu jollekin venekunnalle ja tähänkin saareen pyrki jo seuraava meidän juuri poistuessa 😀
MAINOS PÄÄTTYY
Tutkimme saarta jalkaisin ja kuuntelimme useiden eri lintujen laulua. Näimme vesilintujen ohilentoja ja saimmepa nähdä joutsenekin tulevan rantaan hetkeksi lepäämään.
Kävelyn jälkeen istahdimme jonkun tekemälle nuotiopaikalle ja laitoimme oman kertakäyttögrillin ”tulille”. Grillasimme pari makkaraa ja makkaroiden paistuessa grillissä, söimme ihanat sokeriset possumunkit!
Se mikä tälläkin asumattomalla saarella pisti silmään, niin paikalta löytyi useita grillin ritilöitä sekä tölkki. Grillin ritilät toki on voitu jättää tarkoituksella seuraavaa kertaa varten, mutta tölkin tuominen saarelle, joka on vain villieläinten hallitsema, on mielestäni todella välinpitämätöntä. Tölkin tuojan on nimittäin ollut pakko pakata itselleen retkivene, nähdä ajamisen ja rantautumisen vaiva päästäkseen paikalle tölkki mukanaan, niin miksei voi nähdä vaivaa ja viedä sitä tölkkiä mennessään?
Itsellämme on aina useitakin roskapusseja mukanamme ja laitamme kaikki roskamme aina pussiin ja viemme pussin kotiin roskikseen. Toki meillä tuolla Förbyn marinassa olisi myös roskikset, mutta monesti emme jaksa siellä pysähtyä, joten pussi kulkeutuu helpoiten omaan kotiroskikseen. Tänään mukana tuli jälleen myös jonkun toisen jättämä roska.
MAINOS PÄÄTTYY
Päivä oli mitä ihanin ja tällaiset päivät antavat hyvin kontrastia muulle arjelle <3 Kiitos, että luit 🙂