Viestini raiskaajalle
Arvoisa lukija. Mitä seuraavaksi kirjoitan, ei ole suositeltu herkille, eikä alle 18-vuotiaille. Äiti ja isä, olkaa kilttejä ja sulkekaa selain, en halua satuttaa tällä, ei ole teidän vika, että tämä tapahtui ja tiedän, että sen muistaminen satuttaa. En aio kuitenkaan vaieta siksi, että ikävä muisto satuttaa, sillä tämä satuttaa myös itseäni ja haluan, että tekijä tietää, että en ole unohtanut, enkä ole antanut anteeksi.
Olemme Ruotsin risteilyllä. Matka oli meille varattuna jo kuukausia sitten ja jos olisimme silloin tienneet tämän hetkisen korona tilanteen, emme olisi todellakaan lähteneet! Meillä ei kuitenkaan ollut mitään oireita, eikä mitään muutakaan syytä perua matkaamme, joten lähdimme noudattaen äärimmäistä varovaisuutta, jota iloksemme laivalla ja terminaaleissa noudatti suurin osa muistakin matkustajista!
Olemme pukeneet FFP2-maskit jo autoltamme poistuessa, desinfioineet kädet joka kerta ennen kuin menemme seuraavaan pisteeseen tai ennen kuin koskemme minnekään. Olemme vältelleet ihmisiä, joka on onneksi ollut täällä todella helppoa, sillä matkustajia on vain murto-osa normaalista!
Hyttiin saavuttuamme ensitekijöiksi pyyhin desinfiointiliinalla aivan kaikki kosketuspinnat; valokatkaisijat, ovenkahvat, laatikoiden vetimet, kaukosääätimen, tasot jne.
Emme ole poistuneet hytistämme muualle kuin syömään ja ruokailutkin on ollut etukäteen varattuja. Laivallakin olemme käyttäneet maskia heti hytistä poistuttuamme ja riisuneet vain syömisen ajaksi. Olemme poistuneet hytistä tämän vuorokauden aikana 3 kertaa ja nähneet muita matkustajia ainoastaan ruokalassa, jossa sielläkin turvavälit, käsidesit ja maskit on ollut käytössä niin meillä, kuin suurimmalla osalla muitakin.
Tämä on toinen kerta Ruotsinlaivalla viimeisen vuoden sisään ja kummallakin kerralla olen saanut takautumia eräästä tapahtumasta vuodelta 1992. Se oli eräs tapahtuma Ruotsinlaivalla, joka vaikutti koko loppuelämääni negatiivisesti, mutta josta olin kuvitellut jo päässeeni yli.
Kuitenkin nyt kummallakin laivamatkalla olen joutunut ottamaan vastaan mieleni lähettämät ikävät muistot, joiden vuoksi edelleen kärsin ja tunnen vihaa.
Laiva oli muistaakseni jokin siihen aikaan uudempi Silja Linen laiva, ehkä Serenade? Olin karkumatkalla kotoa ja olimme kavereiden kanssa tulleet totuttuun tapaan pummilla laivaan. Se oli helppoa siihen aikaan, sen kun kaivoi roskiksesta vanhan lipun ja käveli jonkun pariskunnan perässä sisään, ihan kuin kuuluisi perheeseen.
Samalla laivalla sattui olemaan kamppailulajeja harrastava kaverimme isoveljensä ja parin hänen ystävänsä kanssa. He olivat matkalla Tukholmaan kisoihin. Jostakin syystä menimme heidän hyttiinsä ja nämä vanhemmat miehet, jotka olivat jotakin arvioni mukaan 25-30 vuotiaita, juottivat minut humalaan, kunnes sammuin.
MAINOS PÄÄTTYY
Heräsin sammuksista aina välillä, joten tiedän mitä minulle tapahtui, mutta olin liian päissäni, jotta olisin kyennyt puhumaan, liikkumaan, taikka ilmaisemaan kieltoni.
Minut raiskattiin. Olin 16-vuotias ja neitsyt. Villistä luoteestani huolimatta olin, ja olen edelleen, vanhanaikainen joissakin asioissa ja seksi oli yksi sellainen. Olin suunnitellut säästäväni itseäni jollekin sellaiselle, joka olisi ollut minulle tärkeä, mahdollisesti elämäni mies, mutta se vietiin minulta tuona yönä.
Ikävät muistot tulevat väkisinkin mieleen, eikä niitä voi paeta. Tapahtuma ei kuitenkaan enää määrittele elämäni suuntaa, vaan suunnan määrään minä.
Sinulle, raiskaaja haluan kuitenkin kertoa, että sinun elämäsi suunnan määrään nykyään minä. Minä voin milloin tahansa ottaa selville nimesi, osoitteesi ja mahdollisen perheesi. Voin milloin tahansa tulla ovellesi ja kertoa mahdolliselle vaimollesi, että sinä olet lapsenraiskaaja. Minun elämäni ei käänny suuntaan eikä toiseen vaikka sanoisit, että mahdollinen vaimosi ei koskaan uskoisi minua. Uskolla ei ole tässä asiassa mitään painoa. Epäilys jää aina mieleen ja se nousee sieltä mitä mielenkiintoisimmissa yhteyksissä. Joten nauti loppuelämästäsi, niin minäkin teen 🙂
Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:
MAINOS PÄÄTTYY
https://www.kotisaaressa.fi/anteeksi-antaminen-vapauttaa-mista-en-mina-ole-kenekaan-tekojen-vanki/
